2747 sivua luettuani olen päässyt Folletin trilogian alusta loppuun. Loppuun laitettu runo ajasta ja sen vaikutuksesta on kovin syvällinen. Niin on kirjasarjakin. Paikka paikoin. Suurimmalta osalta se on henkilöhistoriaa ja kirjailijan keksimien henkilöiden uskomattomia törmäämisiä toisiinsa ja historian avainhenkilöihin ja -paikkoihin. Tekniikka on samantapainen kuin vaikka Forest Gump -elokuvassa ja Jonas Jonassonin kirjassa "Satavuotias, joka kiipesi ikkunasta ja katosi". Niissäkin päähenkilö on aina ihmeellisellä tavalla juuri siellä, missä historia kääntää lehteä. Folletin kirjassa on lisänä noin 50 sivun välein toistuva seksiaktin kuvaus. Ne ovat vähän liian maneerisia, kuin pornokuvastoista laianattuja, menee toistatuhatta sivua, ennen kuin kukaan epäonnistuu niissä hommissa.
Kirjasarjan myötä tuli kesälukemisena kerrattua viime vuosisadan kammottava historia ja ehkä opittua hieman jotain uuttakin. Kyllä tätä voi näillä varauksilla suositella, jos ei nyt laatukirjallisuutena, ainakin laadukkaana viihteenä.
lauantai 20. heinäkuuta 2019
Sami Pihlström, 2018. Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas, 272 s. Ntamo. isbn 9789522157317
Tässä on kirja, joka ensin innostaa, koska lupaa olla vastaa hypetystä ja hössötystä ja muka-positiivisuutta, jota vyöryy kaikkialla ja varsinkin työelämässä. Lukukokemuksena kuitenkin paikka paikoin vähän vaikea ja kankea. Muuta ei kai voi odottaakaan ammattifilosofin tekstiltä. Ollakseen filosofin kirjoittamaa teksti on kuitenkin harvinaisen selkeää ja helppoa ymmärtää, vaikka jotkut käsitteet eivät oikein tahdo ensin lähteä lukijan mukaan.
Positiivinen yllätys oli kirjan kesivaiheilla käsitelty puutarhahoidon merkitys ja syvällisyys ja viittaukset Karel Capekiin, joka on puutarhahuumorin ja -filosofian tsekkiläinen alkulähde. Niin Capek, kuin Pihlströn ovat oivaltaneet saman, minkä lähes jokainen puutarhaharrastaja tietää: huolehtimalla puutarhasta saa tietää jotain oleellista elämästä ja luonnosta, riippuvuuksista ja evoluutiosta. Olkoonkin, että harva harrastaja osaa pukea tuota tunnetta, harrastuksensa syvintä olemusta ja motivaatiota sanoiksi.
Minun oli helppo hyväksyä kirjan keskeinen teesi, että teodikea on kärsimyksen vähättelyä ja vastuutonta auktoriteetin selän taakse piiloutumista maailman monimutkaisuuden edessä. Vain hyväksymällä epäoikeudenmukainen kärsimys maailmaan kuuluvana tosiasiana, otetaan osaa todelliseen kärsimykseen, eikä selitetä sitä pois, vaikkapa jumalan tarkoituksena. Samaan tapaan, ajattelin jo nuorena, että vain ihminen itse voi ottaa vastuun teoistaan ja moraalistaan. Työntämällä vastuun jumalalle, ei olla oikeasti vastuussa omista teoista ja tuo tie johtaa mm. oikeutettuun väkivaltaan muita kohtaan.
Positiivinen yllätys oli kirjan kesivaiheilla käsitelty puutarhahoidon merkitys ja syvällisyys ja viittaukset Karel Capekiin, joka on puutarhahuumorin ja -filosofian tsekkiläinen alkulähde. Niin Capek, kuin Pihlströn ovat oivaltaneet saman, minkä lähes jokainen puutarhaharrastaja tietää: huolehtimalla puutarhasta saa tietää jotain oleellista elämästä ja luonnosta, riippuvuuksista ja evoluutiosta. Olkoonkin, että harva harrastaja osaa pukea tuota tunnetta, harrastuksensa syvintä olemusta ja motivaatiota sanoiksi.
Minun oli helppo hyväksyä kirjan keskeinen teesi, että teodikea on kärsimyksen vähättelyä ja vastuutonta auktoriteetin selän taakse piiloutumista maailman monimutkaisuuden edessä. Vain hyväksymällä epäoikeudenmukainen kärsimys maailmaan kuuluvana tosiasiana, otetaan osaa todelliseen kärsimykseen, eikä selitetä sitä pois, vaikkapa jumalan tarkoituksena. Samaan tapaan, ajattelin jo nuorena, että vain ihminen itse voi ottaa vastuun teoistaan ja moraalistaan. Työntämällä vastuun jumalalle, ei olla oikeasti vastuussa omista teoista ja tuo tie johtaa mm. oikeutettuun väkivaltaan muita kohtaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)