lauantai 2. elokuuta 2014

Salla Korpela: Yhteinen talo

Salla Korpelan Helsingin Jätkäsaaren Malta yhteisötalon ryhmärakennuttamiseen perustuva kirja ilmestyi puolisen vuotta talon valmistumisen jälkeen. Kirja kertoo paljon kirjoittajastaan, Malta-hankkeen promoottorista ja rakennusaikaisesta hallituksen puheenjohtajasta, ja jonkin verran myös itse rakennushankkeestamme. Hyvin paljon on mukana yleistä materiaalia yhteisöllisestä asumisesta ja rakentamisesta. Nämä osuudet kertovat paljon siitä, mistä Salla on ehtymättömänm tarmonsa ja vankkumattoman motivaationsa ammentanut.
Kirja on tehty nopealla aikataululla ja siksi monet syvempää käsittelyä kaipaavat asiat jäävät maininnalle. Yhteisöllinen, keskinäinen hinnoittelu, asuntohintojen/jyvitys, joka Malta-talossa on poikkeuksellinen, olisi ansainnut tarkempaa ruotimista. Samoin ns. RS-systeemi, rahalaitosten neuvottelukunnan suosittelema, järjestelmä, joka ryhmärakentamisessa ei ole voimassa ja jonka aiheuttamat ongelmat ovat hyvin moninaiset. Ryhmärakennuttamisessa on Sallan mukaan tarpeen rakennuttajan runsas läsnäolo työmaalla. Olisi ollut hyödyksi käsitellä asiaa, miksei tämä toteutunut Maltan hankkeessa. Ryhmärakentajien myötäsuunnittelijan rooli ja koordinointi suunnittelijoiden keskinäisessä vastuussa toisiinsa ja tuleviin asukkaisiin olisi kipeä asia ja tarvitsisi kunnon analyysiä jne.
Kirja on kuitenkin omalla tavallaan ansiokas persoonallinen dokumentti hankkeesta ja siihen johtaneista ajatuksista.
Kriittistä lukijaa varmasti häiritsee, että kirjoittaja monessa kohtaa rinnastaa grynderirakentamisen käytäntöjä ja arkea ja yhteisöllisen rakennuttamisen ihanteita. Vähän samaan tapaan kuin kuumina 70-luvun vuosina politiikassa vertailtiin sosialismin ihanteita ja kapitalismin käytäntöjä edellisen eduksi tai päinvastoin. Rakentamista tuntevaa asiantuntijaa tämä ei ehkä haittaa, mutta tavallisen asunnon hankkijan ajattelua tämä voi sekoittaa. Kirjoittajan lupaama toinen kirja - opas ryhmärakennuttajille - voi varmasti paikata näitä puutteita.

Akhtar Ayad, Appelsiinikuorten katu. Seven. 2014

Islamilaisesta maailmasta kertovat kirjat ovat - ainakin bestsellerit - näköjään aina joko vääräuskoisten tai sitten uskostaan luopuneiden kirjoittamia. Länsimaisia lukijoita kiinnostaa luonnollisesti kulttuurien rajapinta. Usein vain käy niin, että toisesta kulttuurista otetaan arki ja toisesta uskonnon ääri-ilmiöt, joiden absurdisuutta sitten peilataan edelliseen. Asetelma on kiinnostava, mutta ei taida tehdä oikeutta kummallekaan kulttuurille.
Akhtarin kirja on pojan kasvutarina, joka peilaa nuoren uskonnollista ja seksuaalista heräämistä pakistanilaisen tätinsä kohtaloon ja amerikkalaisuuden ja islamin vaateisiin.
Kauneimmillaan kirja on kiteyttäessään uskonnon ja kulttuurin pyrkimystä henkisyyteen. Suufilainen mystiikka ja länsimainen etiikka leikkaavat lopussa kauniisti ja uskottavasti. Myös tarina itsessään USAssa asuvista pakistanilaisista on uskottava ja hyvin kerrottu. Suositeltava kirja alussa mainituilla varauksilla.

Tyler Anne, Avioliiton lyhyt oppimäärä, Otava 2012

Tylerin kirja kertoo yhden amerikkalaisen avioliiton tarinan 40-luvulta 2000 luvulle. Aviopari Michael ja Pauline ovat vuoroluvuin pääosassa siivuissa, jotka lohkaisevat kohtalaisia paloja yhteisestä historiasta. Molempien näkökulma on uskottava, autenttinen ja looginen. Kiehtovalla tavalla molemmat alkavat elämään yhtäaikaa lukijan mielessä. Eikä voi sanoa, etteivätkö parin vaikeudet olisi tuttuja - kipukohdat lienevät jokaisen avioliiton tutuimmat karikot.
Tarina vie mennessään, kiehtoo ja viihdyttää niin, ettei kirjaa malttaisi laskea ollenkaan käsistään. Vaikka viimemainittua kai ei saisi sanoa vakavasti otettavassa kirjamielipiteessä, tässä se kuitenkin on ilmeinen ansio, tarina ei ole vain kevyttä viihdettä.