Carlo Rovelli, 2018. Ajan luonne, 238 s. URSA, isbn 9789525985603

 Mitä aika on? Kysymys, jota olen pohtinut koko ikäni, aina silloin tällöin , enkä koskaan päätynyt oikein mihinkään, muuhun kuin, että se on suuri arvoitus.

Hämmästyksekseni tämä opus jotenkin tukee tuota ajatusta. Aikaa ei oikeastaan ole. Ei ainakaan jonain ulkopuolisena kellona, joka meistä ja muusta todellisuudesta irrallaan raksuttaa kaikille samaa vääjäämätöntä aikaa.

Suhteellisuusteoriaa en ymmärrä, mutta ei siitä tässä ole mitään kovin uuttakaan. Sen sijaan lämpöopista, sen toisesta pääsäännöstä ja entropiasta, on tässä kovin erilainen esitys, kuin se, jonka olen ennen omaksunut. Jotain siinä on entropian suhteen kovin erilaista kuin aiempi käsitykseni. 

Kun tästä sitten vielä edetään kvanttigravitaatioon ja ajan ja avaruuden pienimpään mahdolliseen osaseen, olen jo aikaa pudonnut kolisten rattailta. Mutta mielenkiintoinen luettava kuitenkin. Sopii toistenkin yrittää selittää näitä asioita kansalle - lupaan lukea kyllä...

Petri Paavilainen, 2020. Kuinka ajatukset syntyvät. Aivotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä, 388 s. Gaudeamus, isbn 9789523450899

 Tulin ostaneeksi tämän kirjan lähinnä kiinnostavan nimen vuoksi. En silti kadu, vaikka teksti oli paikka paikoin hieman pitkäpiimäistä luettavaa. Ilman tutkijataustaa olisi saattanut osa jäädä lukematta.

Parasta  on kokonaisuus. kokonaiskuva neurotieteestä, sen menetelmistä, saavutuksista ja ongelmista. Toiseksi parasta taas on monien meemien tai legendojen tai valeuutisten alasampuminen, esim. aivopuoliskomystiikan. Kannattaa lukea, vaikkei aivotutkijaksi aikoiskaan.

Richard Dawkins, 2007. Jumalharha, 418 s. Terra Cognita. isbn 9789525697001

 Olen lukenut joitakin muite biologi Dawkinsin kirjoja, mm. sokea kelloseppä .kirjan. Tämä ei aluksi innostamut minua. Minä kun olen jättänyt jumalharhat jo kymmeniä vuosia sitten, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta palata murrosikäisen pohdintoihin asiasta. En koskaan sen koommin ole käsittänyt, miten kukaan voi uskoa sellaisiin  järjettömyyksiin ja ristiriitaisuuksiin, joita kaikissa uskonnoissa on.

Tässä kirjass on kuitenkin tarjolla muuta mielenkiintoista: siinä pohditaan hyvin suurelta osalta koko kirjaa uskontojen yleisyyttä ja selityksiä tälle, kummalliselle, ilmiölle. Tarjolla on myös darwiniaanista selitysmallia, jonka mukaan uskonnot olsivat jonkinlainen evoluution tarjoama sivutuote ja oikku.

Siinäkin tapauksessa ne kyllä ovat jo aikaa menettäneet tarjoamansa evoluutioedun. Myös moraalin lähteenä pelkkä evolutiivinen kehitys on uskottavampi ja myös empiirisesti jossain määrin todistettava lähde.

Tulipa luettua, eikä ollut hukkaan heitettyä aikaa.