Pekka Tarkka, 2018. Onnen Pekka, 575 s. Otava. isbn 9789511288114

Tämä muistelmateos on harvinaisen mielenkiintoinen siksi, että se kertoo 60- ja 70 luvun kulttuurimurroksesta tapahtumien keskeltä. Pekka Tarkan elämä kirjallisuuden tutkijana ja keskeisenä kriitikkona on tietysti sekin mielenkiintoinen, mutta 60-lukulasien nuorisokapinoinnin ja stalinismin nousun kuvaus on yleisesti mielenkiintoisempaa ainesta. Voin vain yhtä kirjoittajan käsitykseen, että tähän asti tarjotut selitykset antiautoritäärisen nuorison suistumisesta stalinismiin ei ole selitetty lainkaan tyhjentävästi tarjotuilla isäkapinan malleilla, eikä myöskään tuon menneisyyden käsittelyä ole suoritettu läheskään riittävästi. Osana tuon ajan selitystä on tietysti vallinnut suomettuminen ja neuvostotoliiton painostus, mutta sitä suuremmalla syyllä nyt, Neuvostotoliiton kadottua, pitäisi menneisyyttä käsitellä ja pyrkiä ymmärtämään, mikä sai kollektiivisen nuorisohulluuden, taistolaisuuden, aikaan ja miksei sen seurauksia ole vieläkään kaikilta osin saatu selvitetyksi. Tarkan muistelut kattavat hänen elämänsä alusta aina Hesarin kulttuuriosaston kukoistuksen komeimpaan aikaan 80-90-luvuille. Nykyaika ja digivallankumous ja globalisaation aika jäävät vielä käsittelemättä. Tarkka kuuluu sukupolveen, joka kapinoi suurten ikäluokkien dominanssia vastaan ja aloitti uuden kulttuuriradikalismin, johon myöhemmät, kuten minun sukupolveni tulivat mukaan varttuessaan. Minun sukupolveani leimasi kokemus siitä, että "kaikki" oli jo kertaalleen tehty ja aikaan saatu sekä tietysti taistolaisuus ja poliittinen fanatismi ja suvaitsemattomuus - vaaran vuodet. Hyvin antoisa luettava tämä muistelma. Parasta antia ovat erilaiset kirjallisuuden suuntaukset ja niiden väliset konfliktit. Monet ajan ilmiöt, joita aikanaan seurasin svusta loksahtavat paikalleen tapahtumien kokonaisuuteen.

Merete Mazzarella, 2012. Matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta, 250 s. Tammi. isbn 9789513169145

Tämä pieni kirjanen on lämmin ja tarinoiva kertomus eläkkeelle jäävän professorin ja kirjailijan tunnoista. Antti Eskola kirjoitti kirjassaan Vanhuus sosiologina siitä miltä tuntuu tulla vanhaksi ja minkälainen tuo elämänkaaren osa on. Mazzarella kirjoittaa humanistina ja kirjallisuuden tutkijana siitä, millaista on, kun on vanhuuden kynnyksellä ja miten on mahdollista sopeutua eläkkeelle jäämiseen ja miltä se tuntuu. Olen itse samassa vaiheessa kuin hän oli kirjoittaessaan. Olen ollut nyt yli puoli vuotta eläkkeellä. Tästä syystä löydän kirjasta paljon, paljon tuttua ja koettua. Minäkin siis olen tässä asiassa kokemusasiantuntija, joka voisi kertoa nuoremmille, miltä se tuntuu. Mutta kuten Mazzarella, olen jo oppinut, että viisautta on olla tyrkyttämättä tietoa, jonka nuoremmat uskovat jo tietävänsä. Niin, he itse asiassa määrittelevät sen, millaisia vanhat ihmiset saavat olla.
Kirja on kirjoittajansa tavoin lämpimän humanistinen ja antaa varmasti paljon kaikenlaisille eläkeläislukijoilleen - vaikka he eivät sattuisikaan olemaan professoreita. Kirja paranee loppuaan kohti ja erityisesti "loppuyhteenveto ja johtopäätökset" on antoisaa luettavaa. Toivon, että minunkin eläkeläiselämäni noudattaisi tätä kaavaa: vanhetessaan se selkeytyy ja paranee, ja antaa viisaan vaikutelman.

Orhan Pamuk,2014. Kummallinen mieleni, 778 s. Tammi. isbn 9789513187491

Tämä kirja kertoo turkkilaisen Mevlutin ja hänen kahden vaimonsa Rayihan ja Samihan elämän vuosina 1969-2012. Tarina on kudottu kertojan, joka on merkitty graafisella boza-kauppiaalla, ja eri henkilöiden näkökulmasta. Jokainen  henkilö on aina merkitty "puheenvuoron" alkuun. Jokaine luku nimetty kahteen kertaan, siis myös alaotsikolla. Näin kirja muistuttaa jotain ikiaikaista kronikkaa, vaikka kertookin nykyajasta ja turkkilaisen yhteikunnan muutoksesta.
Aivan ajankohtainen Atatürkkilaisen ja islamistisen Turkin kamppailu tapahtuu päähenkilön elämässäkin ja jopa hänen kummallisessa mielessään. Tuo kummallinen mieli vie boza-kauppiaan aina uudestan vaeltamaan Istanbulin öisiä katuja ja pitää hänet melankolisen yksinäisenä, mutta myös hyveellisenä ja tasaisena luonteena, joka ei sotkeudu liiemmin poliittisiin tai uskonnollisiin ääriliikkeisiin tai toisaalta epärehellisiin liiketoimiinkaan tavanomaista pahemmin.
Mevlutilla on hyvä ystävä, joka on kurdi, ja joka menestyy elämässään taloudellisesti paremmin, mutta joutuu sittemmin murhatuksi, sotkeuduttuaan liikaa korruptioon. Mevlutin serkut ja sukulaiset menestyvät muuttuvassa Istanbulissa paremmin ja jopa erinomaisesti käyttäessään avautuvia mahdollisuuksia häikäilemättä hyväkseen. Mevlutia he pitävät yksikertaisena ja vähän maalaisena, mutta arvostavat kuitenkin hänen suoruuttaan ja rehellisyyttään. Mevlut itsekin näkee tämän, mutta tiedostaa kuitenkin olevansa onnellisempi kuin muut perheensä ja vaimojensa kanssa.
Tämä kirja on pitkä tarina ja todella runsas ja täynnä pieniä sivutarinoita kolmen päähenkilön elämän lisäksi. Lukukokemus on kuitenkin helppo, koska kirjan alkuun on sisällytetty sukutaulut ja loppuun henkilöhakemisto ja kronikka tapahtumista. Tarvittaessa voi siis halutessaan palata ja tarkistaa asioita. Varsinainen  runsauden sarvi tämä opus on. Pamukin Istanbul kirjasta en pitänyt, mutta tämän luettuani ymmärrän, miksi hän on nobelisti.

Alexander McCall Smith, 2017. Nainen, joka käveli auringossa, 335 s. Otava. isbn 9789511322924

Tämä on kuudestoista Mma Ramotswe tarina. Luin tämän välipalaksi ennen joulukiireitä. Sopii hyvin tällaiseen pimeään ja kylmään aikaan lukea Botswanan kuumuudesta ja kirkkaasta auringosta. Mma Ramotswe on ihan yhtä viisas ja ymmärtäväinen ja hyvän tahtoinen kuin ennenkin. Nämä ovat aikuisten satuja, mutta aina täytyy ihmetellä kirjoittajan kykyä punoa yksinkertaiseen juoneen niin paljon inhimillistä ymmärrystä ja myötäelämistä. Kaunis, pieni pala hyvää tahtoa, joulumieltä suorastaan.