Herta Müller, 2010. Tänään en halunnut tavata itseäni, 242 s. Tammi, isbn 9789513155575

 Ceausescun Romania, totalitarismi ja arjen brutaalisuus, siinä ovat tämän kirjan teemat. Vaikka aiheet ovat toinen toistaan hirveämmät ja kaikki on oikeastaan aivan toivotonta, on kertoja kynä niin sujuva, että kirjan lukeminen on suorastaan nautinnollista.

Tunnistin tavallisen kansan keskenään toivottomuudessa viljelemän raa´an huumorin ja sen luovuuden. Jatkuva, kuin kamera-ajona liukuva ympäristön kuvaus täynnä toinen toistaan tarkempia ja osuvampia romanialaisen ympäristön kuvauksia saa lukijan tuntemaan läsnäoloa ja osallisuutta, jota harva kirja pystyy tällaisessa määrin herättämään. Nobel oli häneltä hyvin ansaittu.

Maria Peura, 2017. Tunkeilijat, 222 s. Teos, ISBN 9789518517101

 Tämä kirja on hykerryttävän monipuolinen. Tyylilaji vaihtelee parodiasta tragedian kautta anarkistiseen iloitteluun. Kirjoitus- tai pikemminkin puhetyyli vaihtuu myös koko ajan. Milloin pohjoisen meän kieltä, milloin virallisen oloista virkakielta, milloin toisen kulttuurin tai henkimaailman mielikuvituksellista ilmaisua.

Jos tässä on jotain huonoa, niin ainakin se, että pitäisi heti lukea toiseen kertaan, että saisi paremman kokonaiskuvan ja muistaisi paremmin yksittäisten tarinoiden juonia. Missä on kamala hirmuäiti, missä uskontojen uhri, missä pedofiilin uhrilapsi. Kirjoittamisen ilo ja katarttisuus saavuttavat huippunsa viimeisessä tarinassa, joka on aivan juovuttavan ilon ja tajunnanvirran häikäisevä ilotulitus. Hämmästyttävää luovuutta ja tuottavuutta vielä nuorelta tekijältä.

Emma Puikkonen, 2016. Eurooppalaiset unet, 178 s. WSOY, ISBN 9789510415795

 Fragmentaarinen vaellus- ja episodiromaani, jossa on aikalaiskuvausta ja yhteiskuntakritiikkiä. Tai sitten tämä on jotain muuta.

Katkelmallisuus ja joidenkin lukujen lyhyys, tekee lukemisesta kevyttä ja mukavaa. Jossain vaiheessa huomasin, että jotkut henkilöhahmot tulevat uudestaan esille jonain sivuhahmona myöhemmässä elämässään. Tekijä on selvästi tarkoittanut nämä toistuvat esiintulot sitomaan lukuja toisiinsa ja tekemään irrallisista episodeista romaanin. Minua havainto häiritsi, luin episodin toisensa jälkeen kuin novellikokoelmaa pohtimatta niiden keskinäisiä yhteyksiä.

Teatterissa henkilöiden kautta yhdistäminen toimisi varmasti helpommin, eikä häiriisisi laiskaa lukijaa/katsojaa.