maanantai 17. elokuuta 2020

René Nyberg, 2015. Viimeinen juna Moskovaan, 224 s. Siltala. Isbn 9789522342607

 Tämä entisen Moskovan suurlähettiläämme tarina äidistään ja tämän serkusta sekä muista sukulaisista maailmansotien ja juutalaisvainojen pyörteissä on elämäkertamuistelukseksi oikein onnistunutta luettavaa. Lukija oppii paitsi juutalaisuuden jättämisen seurauksista ja juutalaisuudesta, myös paljon lähimaittemme historiasta ja tapahtumista, jotka ovat tuttuja, mutta tässä ne nähdään osana henkilöhistoriaa ja yksilöiden kohtaloita. Nybergillä ei ollut alun perin kosketusta juutalaisuuteen, vain hänen äitinsä oli juutalainen, mutta jätti uskontonsa avioiduttauaan suomalaisen kristityn kanssa. Seurauksena oli raju ulossulkeminen, jonka en luullut kuuluvan juutalaisuuteen, edes ortodoksiseen. Nyberg on tehnyt valtavan työn sukunsa tarinaa selvittäessään. Arvokas pala historiaa ja kulttuuria tuli tallennetuksi.

Rosling, H., Rosling, O. & Rosling Rönnlund A. 2018. Faktojen maailma, 348 s. Otava. isbn 9789511303718

 Tätä kirjaa voi suositella oikeastaan aivan kaikille. Ennen muuta päättäjille tai päätöksentekoon vaikutushaluislle. Sillä niin tärkeä on faktapohjainen maailmankuva tänä hulluna aikana, jolloin populismin ja valeuutisten ja propagandan tehoja koetellaan joka puolella maailmaa. Kirjaa voi suositella myös oman mielenrauhan kannalta hyödyllisenä. Moni turha ahdistus helpottaa, kun tajuaa asioiden todellisen tilan ja sen, että vastakkain asettelusta huolimatta asiat eivät ole mustavalkoisia. Sisällöstä ei tässä sen enempää. Lukekaa itse ja testatkaa tietojenne ja ennakkoluulojenne taso. 

maanantai 10. elokuuta 2020

Järvinen, K., Kolbe, L., 20o7. Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Nykysukupolven kokemuksia tasa-arvosta, 221 s. Kirjapaja. Isbn 9789516078055

 Tämä reilusti suurten ikäluokkien jälkeisen ikäluokan kahden edustajan tekemä tarkastelu luokkayhteiskunnasta on erilainen, kuin olisi, jos olisivat hiukan vanhempia. Itse kuulun juuri ja juuri suurten ikäluokkien ulkopuolelle. Ne ikäluokat veivät parhaat paikat, mutta elämä sujui meilläkin samaan malliin, töitä riitti ja inflaatio maksoi velat. Meille, niin kuin suurille ikäluokillekin, yhteiskunnallinen ja poliittinen kamppailu tasa-arvosta ja hyvinvoinnista on tuttu, kuten myös 70-luvun poliittinen kamppailu luokkataisteluna ja poliittisina ääriliikkeinä. Me saatamme tästä syystä hiljentyä pohtimaan nyky-yhteiskunnan luokkaluonnetta tai jopa hymähdellä puhujalle, joka pitää esillä luokkajakoa tämän päivän puheessa. tämä johtuu siitä, että stalinistiset ylilyönnit, demagogia ja puhdasoppisuus, on meille tuttua. Kirjassa kuvataan outona ilmiötä, että luokkanäkökannan esiin ottaminen hiljentää keskustelun. Meistä se ei ole outoa. 

Ilmiö on vähän sama kuin se, että emme voi oikein epämukavuutta tuntematta kuunnella Ultra Brata ja Kerkko Koskisen sävellyksiä. Tyyli ja soundi kun ovat niin ilmettyä Agit Proppia poliittisen etunojalaulun ajoilta. Tulee epämiellyttäviä värityksiä. 

Muutoin tämä kirjanen sosiologisena tarkasteluna on hauska ja lukemisen arvoinen ja olisi kyllä hyötynyt hiukan perusteellisemmastakin luokkayhteiskunnan tarkastelusta. Marxilla on edelleen paljon annettavaa kapitalismin ja yhteiskuntaluokkien tarkasteluun. Kirjassa on paljon hauskoja ja teräviä huomioita haastateltujen ja kirjoittajien omasta elämästä. 

Parhaimmillaan opus panee lukijansa oivaltamaan hyvinvointiyhteiskunnan suuret saavutukset ja akuutin vaaran oikeisto- ja populismihyökyjen keskellä sen peruuntumisesta ja luokkaerojen kasvusta. 

sunnuntai 2. elokuuta 2020

E. L. Doctorow, 2013. Homer ja Langley, 210 s. Tammi. Isbn 9789513167844

Tämä tarina kahdesta veljeksestä, jotka elävät talossaan vanhempien kuoltua ja palvelijoiden kaikotessa vähitellen ja romujen kertyessä taloon tukkien lopulta kulkutiet, on ahdistava allegoria ihmisen osasta tietoisena ja ajattelevana kuolemansa tietävänä olentona. 
Kartesiolainen ajatus ihmisestä ainoana tietoisena ja ajattelevana oliona luomakunnassa eläinten ollessa vain tiedottomia automaatteja on tässä kääntynyt ihmisen ylväydestä ja ainutlaatuisuudesta ahdistukseen ja kurjuuteen, joka hakee vertaistaan luomakunnassa. 
Molempien, niin Descartesin kuin Doctorowin johtopäätökset ovat kuitenkin samat juuri siinä, että vain tietoisuus ja ajattelu on varmaa ja sitäkin vain kullekin ajattelevalle subjektille. Cogito ergo sum.