Elisabeth Strout, 2008. Olive Kitteridge, 374 s. Tammi. isbn 9789520410735

 Samalla tavoin kuin aiemmin lukemani kaksi kirjaa, tämäkin on novellikokoelma, mutta tässäkin tarinat linkittyvät risteävästi toisiinsa samojen henkilöiden kautta. Tässä linkkinä toimii Olive Kitteridge, jonka persoona valottuu pikkuhiljaa tarina tarinalta. Kyseessä on erikoinen, ristiriitainen persoonallisuus, jota lukija välillä inhoaa ja välillä tuntee myötätuntoa.

Psykologian ja mielenliikkeiden kuvaaminen ja elämän arviointi on tässäkin teoksessa vertaansa vailla. Kukin yksittäinen novelli on yksinäänkin mestariteos. Ne vievät lukijan mielenkiinnon täysin, eikä niiden lukemista voi jättää kesken. Novellien välillä tekee kuitenkin mieli pitää taukoja, koska tuntee saaneensa jotakin pohdittavaa, jonkinlaisen palasen oikeasta elämästä. Kiinnostavuus ei synny tapahtumista, vaikka joukossa on murhia, aviorikkomista ja tuhopolttoja, vaan henkilöiden ja heidän suhtautumisensa tarkoista kuvauksista. Harvinaisen paljon lukemisen arvoinen kirja.

Tuuve Aro, 2020. Kalasatama, 296 s. WSOY, isbn 9789510450345

 Omaelämäkerrallinen mutta autofiktiivinen kertomus lesbon päähenkilön elämästä ja vaikeuksista mielenterveyden ja rakkauden kanssa. Hauskimmat ja hulvattomimmat jutut ovat kalasataman psykiatriselta.

Päähenkilö on sympaattinen kaikessa ongelmallisuudessaan ja politiikan mielipiteiltään kovasti osuvan tutuinen. Viime mainitut hiipuvat kyllä teoksen loppupuolella pitkästyttäväksi paasaamiseksi, vaikka samaa mieltä olenkin, niin Trumpista kuin metoosta.

Teoksen sanotaan olevan esseistinen. Kai se sitä onkin, mutta parahaiten se uppoaa alati kasvavaan autofiktiosuohon. Eipä puutu omaelämäfiktion kirjoittajilta ainakaan mallikappaleita. Hyviäkin, kuten tämä.