Carlo Rovelli, 2019. Todellisuus ei ole sitä miltä se näyttää, kohti kvanttigravitaatiota, 252 s. Ursa. isbn 9789525985733

 Tekisi mieli täydentää kirjan otsikkoa: Todellisuus ei pohjimmiltaan ole sitä miltä se näyttää. Arkitodellisuutemme, joka koostuu kvantti- ja atomimaailman keskiarvoista on juuri sitä miltä se näyttääkin. Aika ja avaruus ovat meille itsenäisesti olevia, jossa maailma ja me tapahdumme.

Tähän palataan aivan kirjan lopussa ja se olikin minusta antoisinta: arkimaailman ja syvemmän olemisen ymmärtäminen yhtä aikaa.

Rovelli on aiemmin kirjoittanut kirjan seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta, joka sekin on antoisa ja hienosti maallikolle nykyfysiikkaa avaava, mutta tämä kirja on sekä parempi, koherentimpi, että menee pidemmälle. Se kun selittää kvanttigraitaation hahmotelmankin, eli yleisen suhteellisuusteorian ja kavanttimekaniikan yhdistämisen ja päätyy siihen, että maailma koostuu kvanttikentistä. Alkeishiukkaset ovat olemassa todennäköisyytenä ja konkretisoituvat vain vuorovaikutuksessa toisen kentän kanssa.

Kvanttikenttien tapahtumisen keskiarvot tuovat mukaan informaation ja lämpöopin! Tällöin myös aika tulee mukaan kuvaan. Sitä kun ei tarvita perustapahtumien kuvauksessa. Entropia, hukkalämpö tuottaa ajan. Ajan suhteellisuus, että se on vain suhteessa kahden tapahtumisen välillä, on vielä helpohko hyväksyä, mutta koko (aineellisen) todellisuuden näkeminen pelkästään kvanttikenttinä on vaativa harjoitus.

Lukukokemuksena ihan suositeltava. Emme tarvitse ilmoitettua, ihmeellistä, jumalallista totuutta, koska todellisuus itsessään on paljon ihmeellisempi.

Pirkko Saisio, 1998. Pienin yhteinen jaettava, 254 s. WSOY, isbn 9510230162

 Tämä olisi tietysti pitänyt lukea ensin, ennen punaista erokirjaa. Ehkä sillä olisi ollut vaikutusta siihen miten erokirja vaikutti minuun lukijana. Pidän tätä parempana, suorastaan nerokkaana. Kertojan otteen syntyninen kahdeksanvuotiaana, jonka jälkeen kerrotaan "hänestä", mutta silti vapaasti välillä otetaankin taas minäkertoja kommentoimaan.

Siirtymät, kappaleen lopun alla uudella rivillä oleva "Ja", jonka jälkeen väli ja uusi pienellä kirjaimella alkava kappale ovat se suola joka tekee kerronnasta maukasta ja saa lukijankin oivaltamaan asioita ja seuraamaan kirjoittajan assosiaatioketjuja ja tunneliikkeitä.

Jos erokirjassa ihailin opiskelijaelämän ja homoskenen kuvauksia, niin tässä hienointa on lapsuuden ja pienen tytön elämän ja ajattelun herkkä kuvaaminen. Mieleenpainuvia ovat myös vanhempien kuvaukset, erityisesti ristiriitainen isä, joka on vaativa ja haihatteleva SN-seuran aktiivi ja K-kaupan perustaja yhtä aikaa. Ajan kuvaa, mielen ja lapsen kehitystä ja psyyken kuvausta, kaikkea yhtä aikaa ja vuoron perään. Hieno kirja.

Anja Portin, 2020. Radio Popov, 289 s. S&S, isbn 9789515251688

 Nuorten finlandia-voittaja 2020 on hyvä kirja myös aikuisille. Se kertoo tarinan, joka on sellaisenaan lähes uskottava reaalimaailmaan, mutta sisältää klassisia satuaineksia, jotka tuovat mieleen Astrid Lindgrenin tai vastaavat lasten vapautusliikkeen tarinat.

Kirja käsittelee vakavaa asiaa: lasten laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua sekä empatiaan kyvyttömiä aikuisia ja vanhempia. Satumaista tässä on se, että lapset pärjaavät pitkälti keskenään parin yliempaattisen aikuisen avulla ja loppu vaikuttaa onnelliselta.

Vaikuttavinta kirjassa oli kuitenkin päähenkilön ja tämän isän, joka "osaa olla poissa kahdella tavalla", yksi lyhyt kohtaaminen ja pieni tuikahdus empatiaa isän puolelta. Tämä saa päähenkilön tuntemaan voimakkaasti kaikesta vuosien unohtamisesta ja kaltoin kohtelusta huolimatta. Näin vaikuttavaa tarinan kerrontaa ei syntyne ilman, että takana on myös omakohtaisia kokemuksia. Ajattelen, että ehkä koko motivaatio tämän tarinan luojalla on samalla tavalla omakohtainen ja on ollut takaamassa tarinaan tullutta intensiteettiä.