Tämä teos on vaikuttava sen kirjoittajan ja käsikirjoituksen kohtaloiden vuoksi. Kirjailija on juutalainen ja kuoli Auschwitsin kaasukammiossa. Hänen tyttärensä kuljettivat pakomatkallaan mukana matkalaukkua, jossa oli äidin viimeinen käsikirjoitus, joka oli kirjoitettu mahdollisimman pienellä käsialalla huonolle paperille musteen ja paperin säästämiseksi.
Toinen tyttäristä kirjoitti muistiinpanot puhtaaksi ennen niistä luopumista ja paljastui, ettei ollut kysymys vain muistiinpanoista ja päiväkirjasta, vaan käsikirjoituksesta, jossa oli kaksi valmista osaa Myrsky ja Dolce ja että suunnitteilla oli viisiosainen teos Ranskan häviöstä ja natsien miehitysajasta.
Teos on todella vaikuttavasti ja hyvin kirjoitettu. Se vie lukijansa Ranskan miehityksen aikaan ja ranskalaisten ja saksalaisten toimintaan ja kanssakäymiseen tuona aikana. Suomea ei koskaan miehitetty toisen maailmansodan aikana. Siksi meiltä saattaa puuttua ymmärrystä ja tietoa, millaista sota-aika miehityksen alla voi olla.
Sodan aikainen Ranska oli edelleen luokka- ja sääty-yhteiskunta. Tästä lukija saa vankkaa havainnollistamista ensimmäisessä osassa, joka kertoo kuin esimerkein aatelisten ja yläluokan ristiriidoista ja asenteista tavallisen työläisväen kanssa. Toisessa osassa on enemmän maaseutuväkeä ja rahvasta sekä myös saksalaisia.
Toisen osan lopussa tulee esiin joitakin henkilöviittauksia ensimmäiseen osaan, kuin viittauksena siihen, miten juoni ja kerronta olisi seuraavissa osissa nivonut nämä kaksi, nyt melkein irrallista osaa, yhteen.
Maailma menetti Némirovskyssa taitavan ja alahjakkaan kirjailijan ennen aikojaaan.
