Asko Sahlberg, 2024. Pompeius, 463 s. Like. Isbn 9789511370512

 Pilatus ja Herodes ovat Sahlbergin aiemmat antiikin Rooman aikaiset historialliset romaanit. Tässä uusimmassa Sahlbergin vakaa ja sujuva kerronta on entisellään, jollei jopa parempi. Kirjan lukeminen on viihdyttävää ja samalla ehkä myös vähän sivistävää - käsitteleehän se historiaa, jolla on merkitystä meidän päiviimme saakka.

Jos demokratian perinteet ovat kreikkalaisilta kaupunkivaltioilta, niin demokratian haastaminen poliittisilla salajuonilla ja päätyminen diktaattoreiden vallan alle on mitä suurimmassa määrin peräisin Rooman tasavallasta. Varsin ajankohtaisia teemoja juuri nyt.

Sikäli kuin pienellä Wikipedian tarkastuksella voi päätellä, Sahlberg on suurimmalta osaltaan pitäytynyt faktoissa. Tarinaan on tietysti luotu lukuisia mieleen jääviä ja eri tavoin vaikuttavia sivuhenkilöitä. Pitkästä aikaa oli kiva lukea vanhaa hyvää romaanitaidetta.

Asko Sahlberg, 2015. Irinan kuolemat, 156 s. Like. isbn 9789520112929

Tämä pieni ja tiivis kirja on kuvaus sotalapsuudesta ja traumaattisesta lapsen elämästä. Irina joutuu sodan jaloista Helsingistä Ruotsiin, jossa sielläkin epätoivoa, pahaa ja kuolemaa on ympärillä niin paljon, että traumat vain pahenevat. Alun kahden isän kuoleminen/tappaminen muuttuu tarinan myötä uskottavaksi ja loogiseksi päätepisteeksi tälle kurjuudelle. Epilogista käy kuitenkin ilmi, että Irinan vetäytymine omaan sisäiseen maailmaansa on onnistunut suojelemaan häntä ja lopulta hän elää pitkään ja lähes normaalin loppuelämän.
Sahlbergin kieli on hienoa ja kuvaus osuvaa ja kiehtovaa. Erityisesti Irinan herkkyys ja hänen kuulemiensa äänien kuvaus milloin savimöhkäleinä milloin minäkin puhujan suusta vyöryvinä möykkyinä saa lukijan kokemaan Irinan ahdistusta, eläytymistä ja herkkyyttä ainutlaatuisella tavalla. Tämä kirja on tiviis pieni timanttti.

Asko Sahlberg, 2017. Pilatus, 440 s. Luke. Isbn 9789520114411

Tämä kirja on paitsi mainiota viihdettä myös hyvää historian elävöitystä. Ainakin mitä tulee Rooman valtakunnan historiaan ajanlaskumme alkuaikoina. Kristillisyyden alkuaikojen kuvaus ei ole aivan evankeliumin mukainen, mutta ei villeimpien apokryfikirjojen tai aikamme arkeologisen tietämyksen elähdyttämä ja siis tällaisena vähän tylsä. Tässä ei yltetä sellaiseen lentoon kuin Sienkiewitczin Quo Vadiksessa.
Jotkut kirjan henkilöt, myös Pilatus itse, äityvät välillä pohtimaan filosofisia, mutta nämä pohdinnat eivät kohoa suureksi ajattelun anniksi vaan hieman pitkästyttävät. Kirjan voi kyllä lukea myös sujuvana ja hyvin kirjoitettuna lukuromaanina, niin, melkeinpä seikkailukirjana. Kristinuskon alkua tässä kuvataan hiukan eri tavalla kuin katekismus esittää, mutta kuitenkin kiltisti ja melkein sovinnollisesti. Lukuunottamatta Marian pyyntöä Pilatukselle saada Jeesuksen ruumis haudasta (tämä kumoaa evankeliumin kuoleman jälkeisen elämän...) ja Jeesuksen vaimoa ja veljiä tässä ei haasteta lapsen uskoa eikä historian kirjoitusta. Jotkut "säteilevät pyhimysmerkit" ovat suorastaan kiusallisia. Ainakin tällaisen pakanan mielestä. Mutta mehän olemmekin ostavassa yleisössä pieni vähemmistö.