Kirjan lopusta löytyy kirjailijan motto, jonka viimeinen tarinan henkilö esittää tavoitteekseen: tavoittaa sen, ... miltä tuntui olla osa jotakin, mikä ulottui niin kauas taaksepäin ja oli jotain niin käsittämättömän suurta, että oli helppo unohtaa ... hänen ja kaikkien muidenkin elävän siinä, ei sen ulkopuolella, vaan sen sisällä.
Kirjan rakenne ja ilmava kerronta tekee siitä jotain ihan muuta kuin "sentimentaalisen Kunta-Kinte tarinan". Elävää historiaa ja kerrontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti