Tämä reilusti suurten ikäluokkien jälkeisen ikäluokan kahden edustajan tekemä tarkastelu luokkayhteiskunnasta on erilainen, kuin olisi, jos olisivat hiukan vanhempia. Itse kuulun juuri ja juuri suurten ikäluokkien ulkopuolelle. Ne ikäluokat veivät parhaat paikat, mutta elämä sujui meilläkin samaan malliin, töitä riitti ja inflaatio maksoi velat. Meille, niin kuin suurille ikäluokillekin, yhteiskunnallinen ja poliittinen kamppailu tasa-arvosta ja hyvinvoinnista on tuttu, kuten myös 70-luvun poliittinen kamppailu luokkataisteluna ja poliittisina ääriliikkeinä. Me saatamme tästä syystä hiljentyä pohtimaan nyky-yhteiskunnan luokkaluonnetta tai jopa hymähdellä puhujalle, joka pitää esillä luokkajakoa tämän päivän puheessa. tämä johtuu siitä, että stalinistiset ylilyönnit, demagogia ja puhdasoppisuus, on meille tuttua. Kirjassa kuvataan outona ilmiötä, että luokkanäkökannan esiin ottaminen hiljentää keskustelun. Meistä se ei ole outoa.
Ilmiö on vähän sama kuin se, että emme voi oikein epämukavuutta tuntematta kuunnella Ultra Brata ja Kerkko Koskisen sävellyksiä. Tyyli ja soundi kun ovat niin ilmettyä Agit Proppia poliittisen etunojalaulun ajoilta. Tulee epämiellyttäviä värityksiä.
Muutoin tämä kirjanen sosiologisena tarkasteluna on hauska ja lukemisen arvoinen ja olisi kyllä hyötynyt hiukan perusteellisemmastakin luokkayhteiskunnan tarkastelusta. Marxilla on edelleen paljon annettavaa kapitalismin ja yhteiskuntaluokkien tarkasteluun. Kirjassa on paljon hauskoja ja teräviä huomioita haastateltujen ja kirjoittajien omasta elämästä.
Parhaimmillaan opus panee lukijansa oivaltamaan hyvinvointiyhteiskunnan suuret saavutukset ja akuutin vaaran oikeisto- ja populismihyökyjen keskellä sen peruuntumisesta ja luokkaerojen kasvusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti