Kirja kertoo Marthan tarinan nuoruudesta keski-ikään kahden avioliiton ja mielenterveysongelmien kautta. Tarinan kerronta on todella taitavaa ja imee lukijan tehokkaasti mukaansa.
Lukiessani pidin arvokkaana, että kerrankin mielenterveyden ongelmia suhteessa henkilöön ja tämän ihmissuhteisiin kerrotaan perusteellisesti sisältä päin. Jännite tässä suhteessa kasvaa loppua kohti, kun päähenkilö lukuisten lääkäri ja lääkityskokeilujen jälkeen saa "oikean diagnoosin". Lainausmerkeissä siksi, että diagnoosia ei kerrota vaan tekstiin on koko ajan merkitty sen kohdalle vain --. Luonnollisesti odotin, että lopuksi paljastetaan mistä perinnöllisestä mielenterveysongelmasta on kyse. Jossain kohtaa käy ilmi, että psykoosi se ei kuitenkaan ole. Mikä sitten?
Ei mikään! vasta tekijän loppusanoista löytyy disclaimeri, ettei ole kyse mistään oikeasta mielenterveysdiagnoosista, eivätkä kuvatut oireet vastaa mitään diagnoosia. Mikä pettymys! Suorastaan petos! Lukijan aikaa on viety turhaan, kiehtovasti, mutta väärin kuvatulla tapauksella. Ja vain kirjoittajan laiskuuden vuoksi. Ei ole viitsinyt tehdä kotiläksyjään ja selvittää eri mielenterveysongelmien oirekuvia.
Samanlainen lässähdys on myös päähenkilön paluu päättyneeseen suhteeseen toisen aviomieehnsä kanssa. Ei ole uskottavaa. Hollywood höpöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti