Andrei Kurkov, 2026. Sydän ei ole lihaa, 335 s. Otava. Isbn 9789511503637

 Aiemmin lukemani kirja, oli niin hauska, että tartuin tähän heti, kun näin kirjan bestseller-hyllyssä.

Tarina kertoo Kiovasta toisen maailmansodan ja vallankumouksen jälkeen. Päähenkilönä on työläismiliisi, joka koettaa pärjätä ja pysyä hengissä tapahtumien vyöryssä. Samalla kun kerrotaan yksinkertaista tarinaa miliisimiehen arjesta tulee valaistuksi paljon aikakauden absurdeista piirteistä. Lukiessani tajusin, että tämä on jatko-osa, jossa viitataan aikaisempiin tapahtumiin. Edellisen osan nimi taitaa olla "Kiovan korva". Tällekin on tulossa kirjan loppulauseen mukaan vielä jatkoa.

Kirjailija on saanut haltuunsa tuon ajan dokumentteja miliisistä ja kai muutakin pohja-aineistoa, joten tarinoinnilla on vankkaa totuuspohjaa. Ukrainan asema tuona aikana taitaa heijastua myös tämän päivän tilanteessa. Absurdia silloin ja bsurdia tänään.

Andrei Kurkov, 2022. Kuolema ja pingviini, w70 s. Otava. Isbn 9789511455530

 Tämä musta komedia irvii Neuvostoliiton jälkeisen Ukrainan gangsterismille. Se tekee sen tarkoin, lyhyin siveltimenvedoin. Tarinaan kuuluu pingviini, jonka päähenkilö on ottanut suojiinsa varojen puutteesta kärsivästä eläintarhasta. 

Päähenkilö, Viktor, on yrittelevä kirjailija, joka värvätään kirjoittamaan muistokirjoituksia Kiovalaiseen suureen lehteen. Kun Viktor saa selville, että on kirjoittanut murhatilauksia, joita salainen palvelu on pannut toimeen, ovat hänenkin päivänsä luetut - vai pelastuiko hän kuitenkin jättämällä kaiken ja ottamalla pingviininsä paikan Antarktiksen lennolle?

Tarina on niin vetävästi kirjoitettu, että se imaisee lukijan mukaansa ja kirja tulee luetuksi yhdeltä istumalta ja harmittaa, että joko se nyt loppui. 

Hyvää mieltä tuottaa myös Otavan kanteen painattama teksti, jonka mukaan kirjan tuotto lahjoitetaan SPR:lle Ukrainan sodan uhrien tukemiseen.