Pitkästä aikaa lukupiirikirjana löytyi kirja, jonka lukemisessa oli oikein vanhan ajan vetävyyttä. Kirja vei mennessään ja sen lukemista ei tahtonut tauottaa ja suri jo etukäteen sen loppumista.
No, kyllä välillä toki tuntui, että pituutta on venytetty turhaan, mutta sitten taas tuntui, että kaikki oli tarpeen juonen loppuun viemiseksi. Kirjoittaja on Sveitsin saksankielinen Peter Bier, joka paneutuu kirjassa Portugaliin ja portugalin kieleen ja vähän historiaankin. Päähenkilönä on lingvisti, latinisti ja kreikan ja heprean taitaja, joka yllättää itsensäkin pakenemalla yhtäkkiä vakituisesta opettajan työstään lyseossa ja hyppäämällä Lissabonin junaan.
Lissabonissa hän paneutuu lingvistin perusteellisuudella selvittämään sattumalta käsiinsä osuneen omakustanteen kirjoittajan elämää. Siinä tulevat käsitellyiksi niin Lissabonin arki, yhteiskunta kuin mennyt diktatuuri ja vastarintaliike.
Kirjoittaja on opiskellut filosofiaa ja se tuntuu tekstissä. Pidän kirjan tärkeimpänä ja vaikuttavimpana sisältönä päähenkilön tutkiman edesmenneen lääkärin psyykkisen ja sosiaalisen olemisen tutkimista. Se ilmenee tämän kirjoittamina itsekriittisinä tarkasteluina mykyihmisen olemisesta. Jotkut näistä ovat hyvin itsekriittisiä ja tarkkoja ja osuvia.
Nautin kirjassa myös portugalin kielestä, jota oli vähän joidenkin lukujen otsikoissa alkuperäisenä ja käännöksenä. Tapani mukaan jäin pohtimaan käännöksiä ja niiden oikeellisuutta. Vaikka olin monessa kohtaa eri mieltä, luulen niiden olevan taitavasti ja oikein käännettyjä, kuten koko kirjakin. Iloa tuotti myös päähenkilön pohdinta você sanan alkuperästä. Tai sen kertominen että se oli alunperin vossa mercê, eli teidän armonne, se lyheni sitten sanaksi você, jota olen itse miljoonien muiden tavoin Brasiliassa käyttänyt huomaamatta sen alkuperää. Ajatelkaa, jos meillä olisi ollut yleisessä käytössä yksikön kolmannessa persoonassa käytettynä "teidän armonne", joka olisi lyhentynyt vaikka muotoon "tarmonne", jota sitten käytettäsiin ja yksikön toista persoonaa saisi käyttää vain intiimitilanteissa, jos ollenkaan... "Tarmonne haluaa vielä lukea lisää...?"
