Meinasi jäädä lukematta, kun tässä on esipuhe Deepak Chopralta, jota pidän jonkin sortin huijarina. Viisas Elämä kustantamon nimenä manifestoi häpeilemättä, että kyseessä on uususkonnollisuuden ja self-help kirjallisuuden aallolla ratsastaminen. No, luin kutenkin kirjan.
En voi väittää, että kirja olisi huijausta tai kirjoittaja vilpillinen. Esitelty "metodi" näyttäisi ihan loogiselta ja ihmisystävälliseltä, vaikka esittelyä rasitetaankin pitkin matkaa triviaaleilla ja tunteisiin vetoavilla "käytännön esimerkeillä". Kirjan luettuaan tuntee tarvetta soveltaa sitä keskusteluihinsa. Havainnot, tunteet, tarpeet, pyynnöt. Ainakin se panee miettimään, mitä suustaan päästää ja miten suhtautuisi myötäeläen keskustelukumppaniin. Paremmin homma varmaan onnistuu taitavan ja kokeneen fasilitaattorin vetämässä ryhmässä, jonka takoituksena on lievittää kahden intressiryhmän vastakkainasettelua.
Kyllä se saattaa toimia myös parisuhteessa tai vanhemman ja lapsen suhteessa. Viime mainittu on kyllä aika vaikea soveltamisen paikka. Siinä kun molemmat osapuolet ovat vielä enemmän voimakkaita tunteita täynnä, jopa enemmän kuin myrskyisässäkään parisuhteessa.
Ihan mielenkiintoinen ja sivistävä kirja, varsinkin jos unohtaa uushenkisyyden kuorrutuksen ja muistaa, ettei tässä sinänsä ole uutta asiaa, vain uudenlainen, systemaattisempi lähetymistapa. Myös kirjan lopussa olevat luettelot erilaisista tunteista ja (psyykkisistä) tarpeista, ovat mielenkiintoisia tutkittavia.
