sunnuntai 12. huhtikuuta 2026

Eila Kilpinen, 2025. Unen kalastaja, 319 s. Momentum Kirjat. Isbn 9789524171656

 Olen tavannut Eilaa jo useiden vuosien ajan Vuosaaren kirjaston lukupiireisssä. Eila on sanavalmis ja reilun tuntuinen nainen. Yli vuosi sitten tammikuussa ensimmäisessä kevään lukupiirissä hän kertoi kirjoittaneensa joululomalla kirjan ja allekirjoittaneensa kustannussopimuksen.

Ajattelin silloin, että Aviador on taas huijannut rahat yhdeltä hyväuskoiselta, joka uskoo olevansa kirjailija. Kustantajalta pitää ostaa 200 kirjaa, eikä myynti todennäköisesti koskaan korvaa tuota menoa. Toisinhan siinä kävi, onneksi. Kirjasta on otettu jo kolme painosta. Sain ostettua kirjan Eilalta vasta pari lukupiiriä sitten, kun ei ollut osuttu yhtä aikaa paikalle ja Eilan julkkareihin en päässyt.

Perustamassani asuintaloni lukuöpiirissä Claes Andersson kertoili kerran ajatuksiaan lähitulevaisuuden näkymistä ja kansalaiskirjallisuudesta, jonka uskoi syntyvän, kun (oma)kustantaminen on tullut niin helpoksi. Tuohon aikaan internetttiäkin vielä ajateltiin ihmisten yhdistäjänä ja vastakohtaisuuksien lieventäjänä. Sen nykyinen paska-aalto ei ollut vielä rajähtänyt kaikkien silmille. Claes näki edessään kansalaisten julkaisevan kirjoja omastaa elämästään ja arjestaan ja lisäävän näin yhteistä hyvää.

Eilan kirja ainakin lisää yhteistä hyvää, niin kuin Eilakin, sitkeä taakan- ja vastuunkantaja, joka ei väisty eikä väsy, jos lähimmäinen tarvitsee tukea. Vuosien varrella sain aika ajoin kuulla Eilan tosi raskaasta omaishoitajan arjesta. Tuon arjen kuvaus onkin tärkeimpiä tämän kirjan asioita. Toki Eila on myös elänyt uskomattoman moninaisen elämäntaipaleen sitkeänä 50-lukulaisena naisena ja perheenäitinä. Näin sen koin luettuani. Kirjan autofiktiivisyys on selvää, vaikka päähenkilöllä, Anneli Kivikolla, ja todennäköisesti myös muilla henkilöillä, onkin eri nimi, kuin todellisuudessa.

Kirjan lopulla esiin nouseva Eilan kamppailu Theodicean kanssa oli minulle yllätys. Itse olen tuon painin käynyt yli viisikymmentä vuotta sittten ja päätynyt samaan lopputulokseen: jumalaa ei ole. Vielä yksi syy lisää kunnioittaa Eilan sitkeyttä.

Ei kommentteja: