Tämä on jotenkin kovin harmillinen ja ärsyttävä kirja. Aihe on tärkeä, holokausti ja sen kauhut, mutta aiheen käsittely ei ole minusta sopivaa. Kerronta on ikään kuin realistista, mutta itse tarina on täysin epärealistinen. Kahden pojan ystävyys keskitysleirin aidan läpi ei ole reaalimaailmassa uskottava. Auschwitzin aita oli kaksinketainen piikkilankamuuri, välissä kuoleman kenttä, jota konekiväärit, vartiotornit ja vartiokoirat vahtivat. Miten sellaisen varustuksen läpi keskustellaan tai ystävystytään?
Jos taas tarinan ei ole tarkoituskaan olla realistinen, vaan ennemminkin jonkinlainen kokeellinen tarkastelu tunteista ja ystävyydestä, ei se yllä vakavan aiheensa tasolle ja aikaansaa lukijassa kiusaantuneen häiriintymisen, eikä ajattelun syventymistä ja myötäelämistä. Minusta tämä kirja loukkaa holokaustin uhrien muistoa.
Hyvää kerronnassa on tinkimätön pitäytyminen lapsen näkökulmassa, mutta kaikki muu onkin sitten kiusallista. En suosittele.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti