Valtonen, Jussi, 2014: He eivät tiedä mitä tekevät

Aluksi pelkäsin, että kirja on moraliteetti, jossa kirjoittaja lataa kaiken kykynsä vakuuttaakseen lukijansa mielipiteestään. Eläinsuojelusta, ympäristönsuojelusta, kahden kulttuurin avioliitosta, teinien manipuloinnista ja markkinataloudesta – kaikki teemoja, jotka kirjassa nousevat esiin vuorotellen. Arvostukseni kirjaa kohti nousi kohisten, kun paljastui, että tällaisesta ei ollutkaan kysymys.

Kirja puhutteli minua monella henkilökohtaisella tasolla. Koska olen tutkija, arvostan sitä että kirjoittaja on selvästi tehnyt taustatyönsä hyvin. Toisaalta monet asiat kuten avioliitto ulkomaalaisen kanssa ja yritys elää ja sopeutua Suomessa ovat minullekin kirvelevän tuttuja. Ironia, jota kirjoittaja viljelee tässä yhteydessä, on erityisen purevaa. Monet esimerkit ovat hyvin osuvia ja niin kovin tuttuja kaikille expateille Suomessa. Joen laittaminen kehumaan Suomea omaisilleen käyttäen esimerkkejä, joita ei Suomessa ainakaan tapahtuisi ja moitteiden esimerkit, jotka ovat rivi amerikanismeja, joita Suomessa on viime vuosina kyllästyksiin saakka riepoteltu julkisuudessa, alkaen Fortumin Liliuksen palkkioista jne., on huippu.

Suomalaisten keskinäinen yhteisöllisyys ja tiedostamattomat tavat sulkea ulkomaalainen mamu ulkopuoliseksi saavat tarkkaa kuvausta.

Yksi taitotemppu on tuoda Alinen mustankipeät kuvitelmat lukijankin pään sisään. Joka on kokenut itse tuon tunteen pohjaltaan nousevana, tietää, kuinka taitava kiduttaja mustasukkainen mielikuvitus on.

Tutkijan maailma, julkaiseminen ja kaikki sen vaikeudet ja kieroudet, kuin myös kilpailu ja kovuus siinä, välittyvät niin selkeinä, että ne on voinut kirjoittaa vain tutkija. Ja näinhän Valtonen on, vähintään aloitteleva tutkija, jolle open access julkaisemisen versus suurten kustantajien huippusarjat ja vertaisarviointi on jo tuttua. Noita paradokseja valotetaan niin sujuvasti ja monipuolisesti, että taas alkaa pelkäämään, että kohta langetetaan tuomio: mikä on hyvää, mikä pahaa... Mutta onneksi tämä jää professorimme toiminnan ja ajattelun kuvaukseksi, vaikkakin ilman vastakkaista ajattelua tai persoonaa.

Koe-eläintoiminnan häirintä ja nuorisoliikkeet sitä vastaan ovat olleet Euroopassakin jo kauan totta. Koe-eläintilojen suojaaminen ja vartiointi on ollut arkipäivää jopa Suomessakin jo kymmeniä vuosia, vaikka meillä lähinnä turkistarhat ovat olleet aktiivisemmin julkisen arvostelun kohteena. Koe-eläinkurssit käyneenä voi vain todeta, että kirja kertailee varsin uskottavasti käytyä keskustelua ja argumentteja ja kuvaa erittäin osuvasti fanatismia ja toisten ohi puhumista ja tosiasioiden ignorointia mikä tällaiseen eettiseen ja utilitaristiseen pohdintaan aina liittyy.

 

Kirjan otsikon löytäminen kirjan lopusta osoittamasta isän ja pojan tekemisiin vapautti siis minut lopulta pelkäämästä, että löydän moraalisen arvostelman kirjan sanomana. Nyt sen sijaan jäi lämmin tunne siitä, että kirjailija on kuvannut kokonaisia ihmisiä kaikkine virheineen ja umpikujineen hyväksyvästi ja osoittaen, että he tarkoittivat hyvää vaikka eivät tienneet...