Tämä kuvaus pandemiasta, josta seuraa dystooppinen maailman tila, on mahdollisuuksien tarkastelua, mutta äärimmilleen vietyä.
Harva patogeeni tappaa yhdeksän kymmenestä sairastuneesta. Jos tappaisi, leviäminen loppuisi lyhyeen. Tästä ja monista muista uskottavuuteen liittyvistä syistä, pidin tätä enemmän viihteenä kuin kannanottona ihmiskuntaa uhkaaviin vaaroihin.
Yhteiskuntien ja valtioiden romahtaminen, sähkön ja puhtaan juomaveden ja teollisen ruuan loppuminen, lienevät mahdollisia, mutta eivät todennäköisiä. Lisäksi tilanteen kuvaus kiinnitti kovin vähän huomiota siihen, miten harvat selvityneet ryhmät olivat ratkaisseet nämä käytännön ongelmansa.
Näistä huomioista huolimatta luin tarinaa vaeltelevasta sinfoniaorkesteri/Shakespeare-teatterista sen parissa jossain määrin viihtyen.
