Tämä kertomus on suorastaan iljettävä. Ensimmäinen osa kertoo Patrickin lapsuudesta, jonka pilaa pedofiili isä ja yläluokkainen tyhjän toimittaminen. Toinen osa taas kertoo huumehuuruisesta nuoruudesta. Heroiinin vaikutusten kuvaus kuin huumeisen sielun sisältä käsin on kiehtovaa ja kammottavaa. Viimeinen osa kertoo yläluokan juhlista, joihin myös huumeista kuiville päässyt Patrick osallistuu. Viimeisillä sivuilla pilkahtaa pieni toivo elämän ilon mahdollisesta paluusta.
Kirja osoittaa todeksi sen, että moraali ja tavat velvoittavat vain keskiluokkaa. Rahvasta ne eivät koske, koska eletään kädestä suuhun ja turvaudutaan tarvittaessa vaikka rikoksiin elossa pysymiseksi. Eliittiä ne eivät koske, koska säännöt ja moraali on säädetty vain kansan kurissa pitämiseksi ja eliitti voi rauhassa rikkoa kaikkia sääntöjä kunhan se tehdään tyylillä ja tarvittaessa piilossa. Kirjassa piirtyvä kuva pöyhkeästä eliitistä vailla moraalia on äärimmäisen vastenmielinen. Mutta eikö se ole totta? Jolloin johtopäätökset yhteiskunnan suhteen ovat radikaaleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti