torstai 5. maaliskuuta 2020

Pipsa Lonka, 2014. Pimeän nimi, 12 transetydiä, 143 s. Books North. isbn 9789526798066

Kaksitoista proosarunoa, kertomusta, jotka kertovat arkipäivästä, mutta myös pelosta ja vihasta. En osaa lukea runoja, en jaksa keskittyä. Nämä ovat siinä rajalla, ovatko kertomuksia, vai runoja. Kokonaisuudella ei ole juonta, vaikka aiheet toistuvat runosta toiseen. Aiheissa vilahtaa myös maailmankaikkeus ja fysiikka, mutta aiheen valtavuus jää hyödyntämättä. Kaipasin myös yhteiskuntaa laajemmin. Ihmissuhteita tässä kyllä käsitellään, mutta aina jossain taitekohdassa. Kyllä tämän lukea voi, mutta hieman ymmälleni jäin.

Ei kommentteja: