Tämän kirjan nimi on minulle tuttu jo kaukaa menneisyydestäni: jo kun olin vielä hyvin nuori, kuulin nuorten tyttöjen ja naisten huokailevan, kuinka iihana tuo kirja on!
No, silloin en kiinnostunut sitä lukemaan, mutta luinpahan nyt, vuoden 2013 painosta, jossa kirja on ehtinyt 38. painokseensa. Jotain aikaa kestävää siis ihastuksessa on oltava.
Lukiessani kuvausta lokista, joka on vapauden, henkisen vapauden, ja ihmisen jalostumispyrkimysten symboli, putosin välillä Nangijalaan ja välillä zen-buddhalaisuduen gurun luo. Nuo molemmat ansat kuitenkin teksti välttää: ei liian pitkälle meneviä mielikuvitustaivaita tai tuonpuoleisia, eikä myöskään autoritaarista uskomusjärjestelmää, jossa ainoa oikea totuus on johtavan papin ja kassalippaan avaimen haltijalla.
Luontainen kyynisyyteni kuitenkin edelleen estää minua ihastumasta tähän tarinaan nuoruuteni tyttöjen lailla. No, onhan tämä iihana, mutta ei kuitenkaan kanna ihan koko tarinaa. Minua viehättää enemmän aivotutkimukseen ja muuhun ihmistutkimukseen pohjaava realistinen tieto ja teokset ihmisen mahdollisuuksista. Ehkä vaikuttavinta tässä tarinassa minulle on kuvaus rahvaan torjuvasta käytöksestä: uuden oppijaa ja ennakkoluulojen kaatajaa ei rakasteta vaan, päinvastoin, hyljeksitään ja ajetaan laumasta.
Kirjan seuraavassa painoksessa on uusi neljäs osa, joka nostaa tekstin uudelle tasolle. Tulkintani siitä on vapautta rajoittavien toimien antiklerikaalinen kritiikki. Nostaa tekstin pelkästä sokerihattarasta yhteiskuntakritiikiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti