Innostuin lukaisemaan tämän Márquezin myöhäisteoksen luettuani uudestaan sadan vuoden yksinäisyyden.
Liepeessä tätä kehuttiin rakkaustarinaksi. Voihan sen niinkin esittää, mutta minusta tämä oli ennemminkin tarina vanhuudesta ja miehen vanhentumisesta. Márquezin tyypillinen rehevyys, liioittelu ja yhteisö ja ihmiset ovat kuten aiemmissa teoksissa. Aitoa Márquezia, pieni makupala vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti