Aiemmin lukemani kokoelma Olive Kitteridgestä täydentyy tässä Oliven vanhuuden kuvauksella. Kuten aiemminkin tässä on myös tarinoita, joissa Olive vain pistäytyy sitomassa tarinaa muihin, mutta loppua kohti tarinointi keskittyy Oliveen ja tämän vanhenemiseen.
Novellit, tarinat, ovat yhtä iskutarkasti kirjoitettuja kuin aaiemminkin. tarinoinnissa on jokin, melkein maaginen, humanistisen hyväntahtoinen pohjavire, joka saa lukjian toivomaan, ettei teksti vielä loppuisi ja aiheuttaa pettymystä ja surua sen loputtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti