Kirjoittaja kertoo tässä tarinan pienestä nepsy pojasta, jolla on taiteellisia taipumuksia. Hän pääsee englantilaisen pikkukylän taiteilijan oppiin ja heistä tulee hyvät ystävät. Taiteilija on vetäytynyt Lontoosta maalle omistautuakseen vain taiteelleen ja välttääkseen sosiaalisia haasteita.
Kirjassa esiintyy myös Suomukka-vainaa, esihistoriallinen henki, joka on aina liikkunut kylässä, ja josta siellä kerrotaan tarinoita. Suomukalla on kyky kuulla kaikkien kyläläisten puheet ja aikomukset. Nämä on sijoitettu kirjaan typografisesti erikoisella tavalla kaareviksi linjoiksi, jotka ilmentävät tuon yhteisön koko ajan käynnissä olevaa kakofoniaa.
Ensin vierastin noita omituisia lisäkkeitä, mutta sitten jotenkin viehätyin niistä. Kakofonia tuntui todella kuvastavan nykyajan pikkukylän asujaimiston ajattelua ja puheita ja vielä hyvin Suomukkamaisesti.
Toinen asia, johon viehätyin on päähenkilö Lannyn persoona. Hän on selvästi erilainen, jonkinlainen nepsy-lapsi, mutta kaikessa viattomuudessaan hyvin sympaattinen.
Kirja ottaa kantaa pedofiliaan ja siihen liittyvään vainoharhaiseen aggressioon, joka voi suuntautua helposti syyttömiinkin. Lannyn katoaminen kuitenkin selviää ja epäilykset ovat olleet vääriä.
Lopussa käy ilmi, että Lanny on kasvanut aikuiseksi, mutta ei ole menettänyt taiteellista herkkyyttään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti