Aluksi en osannut päättää onko tämä Scifiä, dystopiaa, historian what-if pyöritystä vai neuvostomaailman nostalgiaa tai räyhäkästä machohuumoria, jota paukuttelee päähenkilön äiti ja erityisesti isoäiti.
Lopulta tajusin, että tämä on kaikkea tätä. Dystopia, jossa keinoäly on ottanut vallan neukkulan suunnittelemilla ja valmistamilla laitteilla, jotka ovat levinneet kaikkialle ja johtavat kaikkea: tuotantoa, päätöksentekoa ja ihmisiä. Asiaan dystopiajuonessa tietysti kuuluu katastrofi, jossa koneet yhtäkkiä hajoavat kaikki ja samassa menee käytännössä koko tekninen yhteiskunta ja hyvinvointi.
Ehkä SciFi on otettu mukaan, jotta teos saa myös nuorempia lukijoita. Edelleen pystyssä oleva neukkula, joka käytännössä hallitsee maailmaa on sitten vanhemman lukijapoolven takia mukana, vai?
Filosofiaakin ja kosmologiaa on mukana sen verran, että kirjailijan perehtyneisyys aiheeseen tulee selväksi, vaikka nämä herkkupalat on sijoitettu sivujuonteiksi niin, että mennevät suurelta osalta lukijoita ohi.
Kerronta on kuitenkin hauskaa ja vetävää - niin, että Finlandia-ehdokkuus on hyvinkin ansaittu. Ehkä seuraavalla kirjalla tulee jo pääpalkintokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti