maanantai 29. heinäkuuta 2024

Jennifer Ackerman, 2022. Lintujen ihmeellinen elämä, 436 s. Atena. isbn 9789511422174

 Alettuani lukea tätä kirjaa, tuli välillä mieleen, että minähän olen jo lukenut tämän. Se johtui siitä, että saman tekijän "Viisaat linnut", kertoo samoista linnuista ja tutkimuksista ja vielä hyvin samanlaisella tavalla.

Edellisessä lukemassani tekijän kirjassa oli lähdeluettelo ja tekstissä viittaukset. Viime mainitut puuttuvat tästä kirjasta, mikä oleellisesti vähentää kirjan käyttökelpoisuutta niille, jotka oikeasti haluavat perehtyä asiaan. Myös kerronnan tyyli ja tapa on entisellään: amerikkalaistyylinen tarinankerronta, joka etenee aika ajoin todella sekavasti ja onnistuu usein hukkaamaan punaisen langan kokonaan.

Viittausten poisjättäminen lienee tehty ns. suurta yleisöä ajatellen, mutta epäilen jaksaako tämä teosta lukea. Lintuharrastajat  sen sijaan haluavat teoksen lukea, mutta melko varmasti ärtyvät sekavasta tyylistä ja lähdeviittausten puutteesta, siitä huolimatta, että teoksen lopussa on hyvä luettelo kunkin luvun lähteistä.

Tekstissä käytetään linnuista niiden suomenkielisiä nimiä. Tämäkin varmaan, "suurta yleisöä", suomalaisia lukijoita ajatellen. On kuitenkin niin, ettei suomalaisia nimiä juurikaan käytetä  lintuharrastajien kesken ulkomaisista lintulajeista, esim, Australian lajien suomalaiset nimet ovat alan harrastajille ja noiden lajien suomalaisille tuntijoille outoja. Tämä siis siitä huolimatta, että kaikille maailman lintulajeille on annettu suomalaiset nimet ja luettelo löytyy helposti netistä. Harrastajat ovat ympäri maailmaa tottuneet käyttämään englanninkielisiä nimiä, ja jotkut myös tieteellisiä nimiä, jotka ovat uniikkeja ja kansainvälisiä. Harrastajapiireissä ne käytännössä jäävät toiseksi ja englanninkieliset nimet ovat laajassa käytössä.

Halusin verrata tätä ja aiempaa teosta, nähdäkseni mitä edistystä tutkimus on julkaisujen väliaikana tuonut. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja minulle jäi tunne, että tässä vain kerrotaan sama tarina hieman uudessa muodossa. Tästä syystä lukeminen oli pettymys. En siis suosittele molempien kirjojen lukemista. Yksi riittää. Yhdenkin lukeminen voi asiasta vähemmän kiinnostuneelle olla liian puisevaa ja hankalaa.

Tämä kaikki on sanottu kaikella kunnioituksella suomentajaa kohtaan. Ratkaisut, esim, nimien käytön suhteen, eivät ole olleet helppoja ja tulos on varmasti paras mahdollinen.

Kyung-sook Shin, 2019. Jään luoksesi, 302 s. Into. isbn 9789523511682

 Tältä tekijältä olen aiemmin lukenut "Pidä huolta äidistä", josta pidin vaikka tarina oli pohjattoman surullinen.

Tässä teoksessa on myös hyvin surullinen tunnelma. Koko tarinan leimaa yhden ystävän itsemurha ja toisen katoaminen. Tarina kertoo muutamasta ystävästä, jotka koettavat sopeutua yhteiskunnan ja henkisiin paineisiin. Korean niemimaan sotilaallinen tilanne ja yhteiskunnan paineet, jotka ilmenevät jatkuvina opiskelijamielenosoituksina, ovat koko tarinan taustatekijöinä.

Kerrontatekniikka on minusta varsin "korealainen". Kaikkitietävä kertoja vaihtuu liukuvasti kerronnan henkilöön, joka alkaa puhua omalla äänellään ja pian kerronta liukuu takaisin kaikkitietävälle kertojalle. Aika ajoin tämä aiheuttaa vaikeuksia seurata kerrontaa, mutta toisaalta se tekee siitä jotenkin tunnelmaltaan omanlaistaan, unenomaista.

Korealainen yhteiskunta ja korealaisuus tulevat tämän tarinan kautta hieman valaistuiksi, mutta suurin tunne on salaperäisyys ja halu tietää lisää.