Tältä tekijältä olen aiemmin lukenut "Pidä huolta äidistä", josta pidin vaikka tarina oli pohjattoman surullinen.
Tässä teoksessa on myös hyvin surullinen tunnelma. Koko tarinan leimaa yhden ystävän itsemurha ja toisen katoaminen. Tarina kertoo muutamasta ystävästä, jotka koettavat sopeutua yhteiskunnan ja henkisiin paineisiin. Korean niemimaan sotilaallinen tilanne ja yhteiskunnan paineet, jotka ilmenevät jatkuvina opiskelijamielenosoituksina, ovat koko tarinan taustatekijöinä.
Kerrontatekniikka on minusta varsin "korealainen". Kaikkitietävä kertoja vaihtuu liukuvasti kerronnan henkilöön, joka alkaa puhua omalla äänellään ja pian kerronta liukuu takaisin kaikkitietävälle kertojalle. Aika ajoin tämä aiheuttaa vaikeuksia seurata kerrontaa, mutta toisaalta se tekee siitä jotenkin tunnelmaltaan omanlaistaan, unenomaista.
Korealainen yhteiskunta ja korealaisuus tulevat tämän tarinan kautta hieman valaistuiksi, mutta suurin tunne on salaperäisyys ja halu tietää lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti