Jennifer Ackerman, 2022. Lintujen ihmeellinen elämä, 436 s. Atena. isbn 9789511422174

 Alettuani lukea tätä kirjaa, tuli välillä mieleen, että minähän olen jo lukenut tämän. Se johtui siitä, että saman tekijän "Viisaat linnut", kertoo samoista linnuista ja tutkimuksista ja vielä hyvin samanlaisella tavalla.

Edellisessä lukemassani tekijän kirjassa oli lähdeluettelo ja tekstissä viittaukset. Viime mainitut puuttuvat tästä kirjasta, mikä oleellisesti vähentää kirjan käyttökelpoisuutta niille, jotka oikeasti haluavat perehtyä asiaan. Myös kerronnan tyyli ja tapa on entisellään: amerikkalaistyylinen tarinankerronta, joka etenee aika ajoin todella sekavasti ja onnistuu usein hukkaamaan punaisen langan kokonaan.

Viittausten poisjättäminen lienee tehty ns. suurta yleisöä ajatellen, mutta epäilen jaksaako tämä teosta lukea. Lintuharrastajat  sen sijaan haluavat teoksen lukea, mutta melko varmasti ärtyvät sekavasta tyylistä ja lähdeviittausten puutteesta, siitä huolimatta, että teoksen lopussa on hyvä luettelo kunkin luvun lähteistä.

Tekstissä käytetään linnuista niiden suomenkielisiä nimiä. Tämäkin varmaan, "suurta yleisöä", suomalaisia lukijoita ajatellen. On kuitenkin niin, ettei suomalaisia nimiä juurikaan käytetä  lintuharrastajien kesken ulkomaisista lintulajeista, esim, Australian lajien suomalaiset nimet ovat alan harrastajille ja noiden lajien suomalaisille tuntijoille outoja. Tämä siis siitä huolimatta, että kaikille maailman lintulajeille on annettu suomalaiset nimet ja luettelo löytyy helposti netistä. Harrastajat ovat ympäri maailmaa tottuneet käyttämään englanninkielisiä nimiä, ja jotkut myös tieteellisiä nimiä, jotka ovat uniikkeja ja kansainvälisiä. Harrastajapiireissä ne käytännössä jäävät toiseksi ja englanninkieliset nimet ovat laajassa käytössä.

Halusin verrata tätä ja aiempaa teosta, nähdäkseni mitä edistystä tutkimus on julkaisujen väliaikana tuonut. Tämä ei kuitenkaan onnistunut ja minulle jäi tunne, että tässä vain kerrotaan sama tarina hieman uudessa muodossa. Tästä syystä lukeminen oli pettymys. En siis suosittele molempien kirjojen lukemista. Yksi riittää. Yhdenkin lukeminen voi asiasta vähemmän kiinnostuneelle olla liian puisevaa ja hankalaa.

Tämä kaikki on sanottu kaikella kunnioituksella suomentajaa kohtaan. Ratkaisut, esim, nimien käytön suhteen, eivät ole olleet helppoja ja tulos on varmasti paras mahdollinen.

Jennifer Ackerman, 2017. Viisaat linnut, 388 s. Atena, isbn 9789523003293

 Vasta nyt löysin aikaa tämän pari vuotta sitten joululahjaksi saamani kirjan lukemiseen. Kirja käsittelee lintujen biologiaa uusien tieteen tulosten mukaan. Kirjassa on kattava lähdeluettelo ja viittaukset tekstissä, joten se voisi ehkä palvella myös ammattiornitologia.

Kirjan tyyli on amerikkalaista tarinaniskentää, mutta pienen totuttelun jälkeen se lakkaa häiritsemästä. Toinen seikka, joka alkaa harmittaa, on se, että esiteltävät asiat vaikuttavat välillä varsin sekavilta ja tarinan punainen lanka hukkuu aika ajoin. Senkin kuitenkin antaa anteeksi, kun huomaa, että tässä pyritään käsittelemään asioita, jotka edelleen ovat tutkimuksen alaisia ja monien teorialuonnosten ja koeasetelmien kohteena. Sellaistahan se on, tieteen tekeminen. Sekavaa hapuilua, kunnes oikea tulos löytyy ja saa pätevän ja kestävän selityksensä.

Kirjan kohderyhmänä lienee ns. suuri yleisö, jolle se kuitenkin aika ajoin saattaa olla raskasta luettavaa. Suurelle kasvavalle ornitologiharrastajien joukolle kirja sen sijaan sopii ja tarjoaa monenlaista mielenkiintoista aiheista, joita harrastajat usein pohdiskelevat muutenkin.

Samalta tekijältä on tänä vuonna tullut uusi teos "Lintujen ihmeellinen elämä", joka on tämän jälkeen otettava luettavien listalle. Odotan jo mielenkiinnolla, onko teosten välillä havaittavissa lintutieteen edistystä.