Merlin Sheldrake, 2024. Näkymätön valtakunta, Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme, 354 s. Gummerus. ISBN 9789512434848

 Tämä kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle ja kirjoitettu hyvin vetävään ja koukuttavaan tyyliin. Tämä pitäisi lukea kuitenkin myös jokaisen biologin. Niin oivallisesti ja hyvin kuvaavasti tässä kerrotaan sienten biologiasta. Sienirihmastojen ominaisuudet ovat kerta kaikkiaan hämmästyttäviä. Biologilla voi olla perustiedot niistä, esim. tieto, että itiöemät, sienet, ovat vain poikkeuksia ja pienen pieni osa sientä ja sen elämää. Mittasuhteeet, rihmastojen valtava määrä, sekä niiden käyttytyminen ja sen joustavuus, ovat kuitenkin yllätys biologillekin, ellei sitten ole jo ennestään perehtynyt mykologiaan.

Vaikka kirjan tyyli on vetävä ja mukaansa tempaava, ei se tarkoita, että sorruttaisiin huuhaan puolelle (kuten joissakin metsän ja puiden biologiaa ja kasvien ja kasvilajien keskinäistä yhteydenpitoa kuvaavissa viimeaikaisissa esityksissä on langettu mystiikkaan). Ei, tässä ei käy niin, vaan kaikki, hurjimmatkin väitteet, on tiukasti perusteltu ja lähdeluettelo, jota on kuutisenkymmentä sivua, on mukana. Edes psilosybiinin ja "taikasienten" psykedeelisten vaikutusten kuvaus ei haksahda uushengellisyyteen vaan kirjoittajan jalat pysyvät tiukasti maan kamaralla. Ehkä jopa antoisinta koko kirjassa on lennokas pohdinta jäkälien ja sienten biologian erityisyyksien vaikutuksesta eveloluutioteoriaan ja filosofiaan.

Huikea kirja, jota voi lämpimästi suositella kaikille, mutta ennen kaikkea biologeille.

Johannes Bobrowski, 1966. Levinin mylly - 34 lausetta isoisästäni, 217 s. Gummerus.

 Tämä jonnekin Länsi-Preussiin, ehkä Sleesiaan, sijoittuva tarina kertoo ajasta ennen maailmansotien myrskyjä 1870 luvulla. Kirjassa ilmenevät eri kansallisuuksien, kuten saksalaisten ja puolalaisten väliset ristiriidat, mutta myös juutalaisten ja muiden uskontoryhmien ennakkoluulot. Kirjan roisto on jäykkäniska isoisä, joka ei häikäile oman etunsa ajamisessa, mitä taas kirjoittaja ei voi antaa isoisälleen anteeksi. Puolalaisista, mustalaisista ja muusta köyhästä väestä saa sympaatisemman kuvan. Kirja on kirjoitettu hauskalla tavalla, ikään kuin jutellen ja lukijaakin aika ajoin puhutellen.

Tästä taisi olla Hesarissa joku kiittävä arvostelu tms. ja tilasin kirjan ja luin sen nyt saatuani, vaikken enää muista hesarin arvostelusta mitään. Ei tämä huono ollut. Ja kevyt ja hauska lukea, vaikka aihe toisaalta on synkkä.

Andrus Kivirähk, 2016. Maailma otsas Pildikesi heade inimeste elust, 388 lk. Eesti Keele Sihtasutus. isbn 9789985795286

Lõpuks sain lõetuks selle raamatu. Kivirähkist on saanud mu lemmikkirjanik eesti kirjanduses. Tema huumor ja kujutlusvõime on võrratud. Päris kõige sõnad ma ei saanud aru, aga see ei takistanud raamatust nauttimist.

Selles raamatus õppisin tundma Kivirähki inimlikumat poolt. Raamat jutustab loo ühest linnast pärit tavainimestest, kelle elud ristuvad juhuslikult, kui lugu liigub ühelt inimeselt teisele. Samade inimeste ikka ja jälle ilmumine paneb kujutamise süvenema karikatuurist rohkem tavaliseks, kuid heaks inimeseks.

Oluline tegelane tervikus on härra Immanuel, kes otsib mitte ingleid, vaid tavalisi häid inimesi, et need siis saviks voolida ja oma heade inimeste miniatuursete skulptuuride galeriisse lisada.

See raamat on hea olemisetunde raamat. Huumor ajas naerma ja inimeste igapäevane lahkus üksteise vastu ajas nutma. Sain nutta ja naerda, nii suur kunst.