Tämä kirja kertoo turkkilaisen Mevlutin ja hänen kahden vaimonsa Rayihan ja Samihan elämän vuosina 1969-2012. Tarina on kudottu kertojan, joka on merkitty graafisella boza-kauppiaalla, ja eri henkilöiden näkökulmasta. Jokainen henkilö on aina merkitty "puheenvuoron" alkuun. Jokaine luku nimetty kahteen kertaan, siis myös alaotsikolla. Näin kirja muistuttaa jotain ikiaikaista kronikkaa, vaikka kertookin nykyajasta ja turkkilaisen yhteikunnan muutoksesta.
Aivan ajankohtainen Atatürkkilaisen ja islamistisen Turkin kamppailu tapahtuu päähenkilön elämässäkin ja jopa hänen kummallisessa mielessään. Tuo kummallinen mieli vie boza-kauppiaan aina uudestan vaeltamaan Istanbulin öisiä katuja ja pitää hänet melankolisen yksinäisenä, mutta myös hyveellisenä ja tasaisena luonteena, joka ei sotkeudu liiemmin poliittisiin tai uskonnollisiin ääriliikkeisiin tai toisaalta epärehellisiin liiketoimiinkaan tavanomaista pahemmin.
Mevlutilla on hyvä ystävä, joka on kurdi, ja joka menestyy elämässään taloudellisesti paremmin, mutta joutuu sittemmin murhatuksi, sotkeuduttuaan liikaa korruptioon. Mevlutin serkut ja sukulaiset menestyvät muuttuvassa Istanbulissa paremmin ja jopa erinomaisesti käyttäessään avautuvia mahdollisuuksia häikäilemättä hyväkseen. Mevlutia he pitävät yksikertaisena ja vähän maalaisena, mutta arvostavat kuitenkin hänen suoruuttaan ja rehellisyyttään. Mevlut itsekin näkee tämän, mutta tiedostaa kuitenkin olevansa onnellisempi kuin muut perheensä ja vaimojensa kanssa.
Tämä kirja on pitkä tarina ja todella runsas ja täynnä pieniä sivutarinoita kolmen päähenkilön elämän lisäksi. Lukukokemus on kuitenkin helppo, koska kirjan alkuun on sisällytetty sukutaulut ja loppuun henkilöhakemisto ja kronikka tapahtumista. Tarvittaessa voi siis halutessaan palata ja tarkistaa asioita. Varsinainen runsauden sarvi tämä opus on. Pamukin Istanbul kirjasta en pitänyt, mutta tämän luettuani ymmärrän, miksi hän on nobelisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti