Pekka Tarkka, 2018. Onnen Pekka, 575 s. Otava. isbn 9789511288114

Tämä muistelmateos on harvinaisen mielenkiintoinen siksi, että se kertoo 60- ja 70 luvun kulttuurimurroksesta tapahtumien keskeltä. Pekka Tarkan elämä kirjallisuuden tutkijana ja keskeisenä kriitikkona on tietysti sekin mielenkiintoinen, mutta 60-lukulasien nuorisokapinoinnin ja stalinismin nousun kuvaus on yleisesti mielenkiintoisempaa ainesta. Voin vain yhtä kirjoittajan käsitykseen, että tähän asti tarjotut selitykset antiautoritäärisen nuorison suistumisesta stalinismiin ei ole selitetty lainkaan tyhjentävästi tarjotuilla isäkapinan malleilla, eikä myöskään tuon menneisyyden käsittelyä ole suoritettu läheskään riittävästi. Osana tuon ajan selitystä on tietysti vallinnut suomettuminen ja neuvostotoliiton painostus, mutta sitä suuremmalla syyllä nyt, Neuvostotoliiton kadottua, pitäisi menneisyyttä käsitellä ja pyrkiä ymmärtämään, mikä sai kollektiivisen nuorisohulluuden, taistolaisuuden, aikaan ja miksei sen seurauksia ole vieläkään kaikilta osin saatu selvitetyksi. Tarkan muistelut kattavat hänen elämänsä alusta aina Hesarin kulttuuriosaston kukoistuksen komeimpaan aikaan 80-90-luvuille. Nykyaika ja digivallankumous ja globalisaation aika jäävät vielä käsittelemättä. Tarkka kuuluu sukupolveen, joka kapinoi suurten ikäluokkien dominanssia vastaan ja aloitti uuden kulttuuriradikalismin, johon myöhemmät, kuten minun sukupolveni tulivat mukaan varttuessaan. Minun sukupolveani leimasi kokemus siitä, että "kaikki" oli jo kertaalleen tehty ja aikaan saatu sekä tietysti taistolaisuus ja poliittinen fanatismi ja suvaitsemattomuus - vaaran vuodet. Hyvin antoisa luettava tämä muistelma. Parasta antia ovat erilaiset kirjallisuuden suuntaukset ja niiden väliset konfliktit. Monet ajan ilmiöt, joita aikanaan seurasin svusta loksahtavat paikalleen tapahtumien kokonaisuuteen.