Tämä pienoisromaani kertoo rauhallisen ja tyynen tarinan tutkijasta, joka luostarissa tutkii vanhoja arkistoja ja pyhimystarinaa ja samalla omaa elämäänsä. Vasta lopussa käy ilmi, miksi juuri tämä pyhimystarina liikuttaa tutkijaa niin paljon. Kiireettömyys ja luostarielämän toistuva arkirytmi tulevat lukijalle hyvin konkreettiseksi. Ei Haahtelan paras kirja, mutta ei huonokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti