Mummo kertoo kolme sukupolvea Kainuun naisista. Juoni on rakenneltu hauskasti vähän dekkarityyliin. Lasten isät ovat kovasti arvoituksia eikä miehet muutenkaan ole tässä sankareita, lähinnä roistomaisia juoppoja.
Ei naisetkaan pyhimyksiä ole mutta sitkeitä ja pirullisen pahaluonteisia, jota suomalaiseksi sisuksi sanotaan.
Ihan mukava luettava, mutta en kokenut tämän olevan kunnianosoitus suomalaiselle naiselle, kuten takakannen teksti väittää. Ennemminkin pätkä elävöitettyä Suomen historiaa syrjäkyliltä katsottuna. Ainoa kohta filosofisempaa tuumailua liittyy tähän kirjan loppupuolella:
"Mutta semmosta on historia, kaikenlainen historia. Se muuttuu sitä mukaa kun uutta paljastuu. Totuuden huomaa vasta aikojen päästä, vaikka miten itse olisi mukana elänyt ja vierestä katsonut. Se on samanlaista yhden ihmisen kuin isompien asioiden kanssa, Mummoskin on ihan kuin tämä Suomi. Tekemällä tehty ja sitten niin kuin vahingonlaukauksesta syntynyt. Isä saattaa olla oikealta tai vasemmalta eikä tämä maakaan ole oikein kenenkään äiti, vaikka sitä äidiksi sanotaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti