Kirjailija kertoo avioliitostaan Svetlana Aksjonovan kanssa ja tämän äkillisestä kuolemasta. Tarina todellakin kertoo rakkaudesta - ihan oikeasta ja arkisesta, mutta todesta. Kuvaa ei ole liiemmälti siloiteltu, vaikka mukaan onkin mahtunut vain yksi kuvattu riita pariskunnan kesken. Tarina heijastelee myös venäläistä kulttuuria ja suomalaisen miehen sopeutumista siihen. Joskin on sanottava, että kirjoittajalla on lahjoja sopeutua enemmän kuin keskivertosuomalaismiehellä. Kirja kohtelee kaikkia henkilöitään ystävällisesti, tai ainakin melkein, vaikka anoppi ja hänen poikansa eivät ehkä olisi sellaista ansainneetkaan. Tämä oli kirjailijan viides avioliitto (, jotkut eivät koskaan opi), mutta aivan ilmeisesti hyvin onnellinen sellainen. Hän oppi omienkin sanojensa mukaan, että kun haluaa antaa toiselle enemmän kuin itselle, alkaa vähitellen voida aina vain paremmin. Rakkaus parantaa, sen tarkoituksena ei ole alistaa, vaan auttaa ja yhdistää.
Yksinkertainen, mutta syvä kokemusperäinen viisaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti