Enpä ole Bargumia ennen lukenut, en lyhyitä enkä pitkiä. Tämä oli kuitenkin positiivinen lukukokemus. viimeistään sivulla 108 olevaan vanhuuden alkamiseen liittyvään sivun lyhykäiseen mennessä olin myyty: niin osuvaa, niin totta. Lyhyimmät ovat vain muutaman rivin, pisimmätkin vain muutamia sivuja. Näinkin voi tehdä täysipainoista sanataidetta, kun on varma, että tekstiin ei enää tarvitse mitään lisätä. Ihailtavaa tänä aikana, kun yhä enemmän saamme luettavaksi teoksia, joista olisi pitänyt karsia vähintään kolme neljäsosaa. Tästä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti