torstai 17. syyskuuta 2020

Monika Fagerholm, 2012. Lola ylösalaisin, 498 s. Teos, isbn 989518514803

 Jo sadan ensimmäisen sivun jälkeen olin luovuttaa. Mitä ihmeen Nyyrikkiä tämä on, kuin jonkun halpis- teini- TV-sarjan käsikirjoitusta... Jatkoin kuitenkin sisulla vain todetakseni, että nyt sen käsikirjoituksen liuskat ovat pudonneet tuuleen lattialle ja kännissä oleva käsikirjotustiimi on koonnut ne vain miten kuten. Kaikki tuntuu olevan sekoilevan kertojan, jonka näkökulma, tai kenties koko kertoja, vaihtuu koko ajan, harhaisia tai kenties huumeisia ajatuksia, joissa koko ajan kierretään samoja tapahtumia ja toisteaan niitä aivan loputtomasti.

Googlasin tekijää ja ihmettelin, voiko olla kysymys samasta palkintoja saaneesta kirjoittajsta? En tosin  ole lukenut niitä muita. Yritin vielä jatkaa, mutta kolme ja puolisataa sivua kahlattuani oli palkko lopettaa kesken - tämä ei parane, vain pahenee, eikä mitään tolkkkua ole. Teksti ei anna lukemisen vaivaan nähden vähääkään lukijalle. En todellakaan suosittele kenellekään.

Ei kommentteja: