Tämä opus on saanut mainetta lähiluonnon monipuolisuuden korostamisesta, mutta otsikko kertoo enemmän. Teos on antroposeenin melkoisen kattava tarkastelu. Se ottaa kantaa ekologian ja mallinnuksen asioihin rohkeasti, (tyhjäksi jääneen ekolokeron täyttyminen ei tapahdukaan teorian mukaan, vaan ennemminkin sattumavaraisesti monessa tapauksessa, yms. ). Ihminen ei näyttäydy tässä luonnon vastakkaisena pahiksena, vaan pikemminkin yhtenä lajina, jonka vaikutukset ovat molemman suuntaisia. Vieraslajit saavat käsittelynsä ja käy ilmi, että tiedotusvälineiden ylläpitämä kauhuskenaario on harvoin totta. Sienien biologiaankin kirjoittaja on kiitettävästi perehtynyt ja saamme lukea monta mielenkiintoista yksityiskohtaa näiden hajottajien elämästä. Muutenkin kirjoittaja hyppää ennakkoluulottomasti oman erikoisalansa ja mukavuusalueensa ulkopuolelle. Lopputuloksena on hieno kokonaisesitys, joka olisi ansainnut markkinointia juuri tässä suhteessa. Kokonaisuuden täydentää lopun tarkastelu itse ihmisestä ja lajin historiasta, hiukan kuin pikalukuna, Yuval Hararin tapaan, alusta harmaan nykyaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti