Tämä autofiktiivinen lapsuuden kuvaus kertoo Lauran paluusta vanhempiensa kanssa Siperian karkotuksesta, jossa hän on syntynyt viisi vuotta aiemmin. Vanhemmat on rehabilitoitu Stalinin kuolemaa seuranneessa suojasäässä. mutta elämä Latviassa neuvostovallan alla on silti kovaa ja syrjittyä.
Kerronnan näkökulma pysyy koko ajan viisivuotiaan Laura-tytön tasolla. Aluksi lukija odottaa, että kertojaksi siirtyisi välillä joku aikuisista, mutta tarinan edetessä se syvenee tavalla, jota ei voi aavistaa Lauran lapsenomaisista tarinoista.
Stalinin ja NKP:n hirmuhallinnon kauheudet tulevat lukijaa vastaan Lauran läheisten kohtaloiden kautta ja myös Lauran omien Siperian muistojen muistumina, joista vaikuttavin on Lauran mieleen palaava italiankielinen ooppera-aaria, jota samassa Siperian parakissa ollut laulaja on laulanut, ja jonka Laura puumajassa ollessaan alkaa muistaa.
Kirjan luettuaan on saanut tuntea annoksen latvialaisten kovista kokemuksista, mutta herkästi ja taitavasti lapsen näkökulmasta kerrottuna. Vaikuttava lukukokemus, eikä vähiten siksi, että kyseessä on tekijän autofiktio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti