Nuorten finlandia-voittaja 2020 on hyvä kirja myös aikuisille. Se kertoo tarinan, joka on sellaisenaan lähes uskottava reaalimaailmaan, mutta sisältää klassisia satuaineksia, jotka tuovat mieleen Astrid Lindgrenin tai vastaavat lasten vapautusliikkeen tarinat.
Kirja käsittelee vakavaa asiaa: lasten laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua sekä empatiaan kyvyttömiä aikuisia ja vanhempia. Satumaista tässä on se, että lapset pärjaavät pitkälti keskenään parin yliempaattisen aikuisen avulla ja loppu vaikuttaa onnelliselta.
Vaikuttavinta kirjassa oli kuitenkin päähenkilön ja tämän isän, joka "osaa olla poissa kahdella tavalla", yksi lyhyt kohtaaminen ja pieni tuikahdus empatiaa isän puolelta. Tämä saa päähenkilön tuntemaan voimakkaasti kaikesta vuosien unohtamisesta ja kaltoin kohtelusta huolimatta. Näin vaikuttavaa tarinan kerrontaa ei syntyne ilman, että takana on myös omakohtaisia kokemuksia. Ajattelen, että ehkä koko motivaatio tämän tarinan luojalla on samalla tavalla omakohtainen ja on ollut takaamassa tarinaan tullutta intensiteettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti