torstai 11. maaliskuuta 2021

Pirkko Saisio, 1998. Pienin yhteinen jaettava, 254 s. WSOY, isbn 9510230162

 Tämä olisi tietysti pitänyt lukea ensin, ennen punaista erokirjaa. Ehkä sillä olisi ollut vaikutusta siihen miten erokirja vaikutti minuun lukijana. Pidän tätä parempana, suorastaan nerokkaana. Kertojan otteen syntyninen kahdeksanvuotiaana, jonka jälkeen kerrotaan "hänestä", mutta silti vapaasti välillä otetaankin taas minäkertoja kommentoimaan.

Siirtymät, kappaleen lopun alla uudella rivillä oleva "Ja", jonka jälkeen väli ja uusi pienellä kirjaimella alkava kappale ovat se suola joka tekee kerronnasta maukasta ja saa lukijankin oivaltamaan asioita ja seuraamaan kirjoittajan assosiaatioketjuja ja tunneliikkeitä.

Jos erokirjassa ihailin opiskelijaelämän ja homoskenen kuvauksia, niin tässä hienointa on lapsuuden ja pienen tytön elämän ja ajattelun herkkä kuvaaminen. Mieleenpainuvia ovat myös vanhempien kuvaukset, erityisesti ristiriitainen isä, joka on vaativa ja haihatteleva SN-seuran aktiivi ja K-kaupan perustaja yhtä aikaa. Ajan kuvaa, mielen ja lapsen kehitystä ja psyyken kuvausta, kaikkea yhtä aikaa ja vuoron perään. Hieno kirja.

Ei kommentteja: