József Debreczeni, 2025. Kylmä krematorio, Raportti Auschwitzin valtakunnasta, 222 s. Like. Isbn 9789511477228

 Keskitysleireistä ja natseista on varmasti kirjoitettu paljon, mutta tämä silminnäkijäkuvaus on autenttisin, jonka olen lukenut. Nöyryyttämisen, kiduttamisen ja hiljaa kylmään ja nälkään tappamisen kokemus tulee niin lähelle, että empaattisin lukija voi saada fyysistä pahoinvointia.

Tämä kirja on oikealta nimeltään József Brunnerin, Jugoslavian unkarilaisen juutalaisen omakohtaiseen kokemukseen pohjaava päiväkirjamainen raportti. Kirja hautautui vuosikymmeniksi kylmän sodan jalkoihin. Puna-armeijaa ei haluttu lännessä esittää vapauttajana ja pelastajana, vaikka totta kai se näille orjuutetuille vangeille systemaattisilla tuhoamisleireillä, oli sitä. Kirja käännettiin englanniksi vasta vuonna 2023, melkein viisikymmentä vuotta tekijän kuoleman jälkeen.

Leirien kauhut ja niiden systemaattinen tapa käyttää leirihierarkian avulla ihmisen pimeää puolta tuhon ja raakuuksien organisoimiseen tulee kuvatuksi niin perusteelliesti ja omakohtaisesti, ettei paraskaan historiateos pysty samaan.

Tätä kirjaa voi suositella kaikille ja erityisesti nuorille, joilla ei välttämättä ole paljoa käsitystä toisesta maailmansodasta ja natsismin systeemisestä hirmuisuudesta. Autenttinen dokumentti on tärkeämpi kuin paraskaan, ehkä viihdyttäväkin, fiktio.

Bo Carpelan, 2008. Lapsuus, 237 s. Otava. ISBN 9789511227397

 Olen aiemmin lukenut Carpelanilta vain yhden teoksen (Lehtiä syksyn arkistosta), joka kertoo vanhuudesta, syksystä. Nyt siis kirjailijan elämänkaaren toisesta päästä: lapsuus.

30-luku ennen sotaa ei varmasti ollut helppoa aikaa. Tätä teosta leimaa melankolia ja yksinäisyys sekä lukuisat kuolemat. Kaikki on kerrottu kuin pehmeäpiirtoisen lasin läpi, tarkasti, mutta pehmeästi. Kerronta on jaettu kolmeen osaan, kuuden, kolmen ja yhden vuoden jaksoon välillä 1930-1939. Kirjailijan ilmeinen alter ego, Davi, on hiljainen ja vetäytyvä, ja kokee maailman hyvin voimakkaasti. Kokemista kuvataan taitavilla ja mutkikkailla kielikuvilla, joiden hiomiseen on varmaankin käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Ajan kuvaus on siinä mielessä osuvaa, että tunnelma kirjassa tuo mieleen vanhan ajan ja Suomen.

Timo R. Stewart, 2020. Valter Juvelius ja kadonneen arkin metsästys, 390 s. Gaudeamus. Isbn 9789523450967

 Enpä olisi tätä lukenut, jollei olisi ollut tietokirjalukupiirin kirjana. Sinänsä kiinnostava tarina, mutta kovin pitkäpiimäinen kaikessa tieteellisyydessään. Kirjoittajan historiantutkijan tausta näkyy tekstissä koko ajan. Faktat ovat faktoja ja perustuvat lähteisiin, jotka myös ovat esillä ja luettelossa.

Stewartin erikoistuminen lähi-itään ja uskontojen ja aatteiden vaikutuksiin näkyy myös. Tämähän on tuonut hänet nykyisen lähi-idän kriisin aikana yhä uudestaan ajankohtaisohjelmiin kommentaattoriksi.

Tässä kirjassa sivistävää on lähinnä se, kuinka hataralle pohjalle löytö-(vai ryöstö?)retkiä perustettiin vielä reilu sata vuotta sitten ja toisaalta se, että tuo hatara pohja, kaikkine mielikuvineen ja ristiriitaisine tarinoineen, vaikuttaa edelleen koko läntiseen maailmaan - hulluja presidenttejä myöten. Tässä suhteessa kirja oli lukemisen arvoinen. Otsikon perusteella, jos lukija odottaa jännittävää seikkailutarinaa, tulee kyllä pettymään. Mutta ehkä se on juuri sen arvoista. Jos vaikka faktapohjaisuus ja tieteellisyys hiukan edistyisivät?