Juha Hurme, 2023. Kenen Kalevala?, 183 s. SKS Kirjat. isbn9 789518583649

 Tartuin kirjaan innokkaasti ja, Juha Hurmeen tuntien, ajattelin, että nyt "paljastetaan", kuinka Kalevala on ryöstetty ja ryöstöviljelty muilta kansoilta tai ainakin heimoilta. Vaan sepä ei ollutkaan se, mikä kirjassa eniten yllätti tai huomiota herätti.

Yllättävintä olikin, miten laajasti ja voimaperäisesti Kalevala on palvellut kansakunnan rakentamisessa ja kuinka kritiikittä sen tarjoama kuva myyttisestä, Suomen kansan muinaishistoriasta, meissä ja nykypäivänkin kulttuurissa edelleen vaikuttaa. Se, että valtaosa runoista kerättiin Karjalasta, Venäjän alueelta, on toki ollut aina tiedossa ja se on kerrottu myös kouluissa. Sekin, että Lönrot sepitti runojen järjestyksen ja väliin sopivia, juonta sitovia omia palojaan sekaan, on ollut yleistä tietoa.

Mutta se, että suullisen perinteen maailmankuva on ollut tyystin toinen kuin kansallisen heräämisen ja kirjallisen kulttuurin, ja se, että kirjallisesti luotu kokonaisuus omaksuttiin pitkälti mukamas aitona Suomen kansan muinaishistoriana, oli minulle uutta ja teki tämän teoksen lukemisesta vaivan arvoista.

Juha Hurme, 2017. Niemi, 448 s. Isbn9789518518108

Tämä teos on Hurmeen kannanotto Suomen satavuotisjuhlaan ja nationalismiin. Kirja alkaa komeasti alkuräjähdyksestä ja päättyy Suomen autonomian ajan ja Venäjän ajan alkuun. Kirja ottaa hurmelaisen reippaasti kantaa historian tapahtumiin ja osoittelee erityisen näkyvästi kaikkea sitä, mitä Suomeen ja suomalaisuuteen on tullut ulkopuolelta. Ja sehän on kaikki.
Kirjan tyyli on veijarimainen ja irvistelevä, mutta tyyli sopii tällaiseen kriittiseen historian kertaukseen hyvin. Loppuvaiheessa kerronnan kaari vähän väsähtää, mutta kyllä tämän jaksaa lukea kevyesti loppuun. Päinvastoin kuin Miki Liukkosen O:n. Mikä onni, että tämä voitti finlandian. Kiitos Elisabeth Rehn.

Juha Hurme, 2014. Nyljetyt ajatukset. Teos, 487 s. ISBN 9788516623

Aimo ja Köpi, kirjailijan alter egon luotettavat pikkuapulaiset saattelevat soutuveneellä matkaan ja perille asti kulttuurikatsauksen suomalaisesta ja vähän ulkomaisestakin kulttuurista. Kaverukset soutavat ja käyvät kymmenien sivujen "keskusteluja" kirjailijoista, musiikista ja teatterista. Parasta antia ovat kirjallisuuden tutkistelut. Teatterijutut, keskellä kirjaa oleva Aimon ja Köpin Brechtiläinen vuorosanailu mm., jäävät jotenkin vaisuksi, tai sitten en ymmärtänyt jotain vihjeitä. Myös kirjan lopun "näytelmä" jää jotenkin kirjan muusta sisällöstä ulos, vaikka onkin, ilmeisesti, ainoita kohtia, joissa tekijä on rohkaistunut luomaan omaa fiktiota. Tarinat populaarimusiikista ja jazzista ovat mielenkiintoisia, mutta avautuvat varmaan paremmin, jos tuntee/muistaa kyseessä olevia kappaleita enemmän kuin minä. Muuten tarina veneretkestä on oiva juoni saada lukija lukemaan lähes viisisataa sivua kulttuuriarvosteluja ja kirjamielipiteitä. Monet näistä ovat toki hienosti kokoonpantuja ja uusia näkökulmia avaavia. Apuhahmot Aimo ja Köpi jäävät roolikäsikirjoituksen tapaisiksi luonnoksiksi, mikä ei kuitenkaan tässä teoksessa haittaa, pääasiana kun on muuta kuin henkilökuvaus tai suhteiden draamat. Kirjailija pistäytyy itsekin yhdellä luodolla tapaamassa kaveruksia yhden yön ajan tekemässä oleellisia tunnustuksia. Tekijän taidenäkemys on kiinnostava ja monet teksteistä osoittavat, että sen pohjalta syntyy oikeaa Taidetta. Kyseessä on matkaopas suomalaisen kulttuurin parhaisiin nähtävyyksiin - tämän varmentaa kirjan lopusta yllättäen löytyvä henkilöstö- ja paikannimihakemisto. Oiva lisä, joka tekee mahdolliseksi teoksen arvosteluihin palaamisen myöhemminkin.