Tässä tarinassa kirjailijan alter egon lapsuudesta ja nuoruudesta tukikertomuksena toimii ensimmäinen kuumatka ja sen seuraaminen. Tekniikka, jossa kaksi kertomusta lomittuu on paljo käytetty. Esim. kirjassa Ennen kuin mieheni katoaa (Seija Ahava, 2017) tukikertomuksena oli Kolumbuksen matkat. Siinä se vain häiritsi ja sekoitti, eikä tukenut varsinaista tekstiä, mutta tässä käy päinvastoin. Tukitarina toimii, koska päähenkilö on hyvin kiinnostunut kuumatkoista ja seuraa aktiivisesti sen tapahtumia. Harvoin myöskään olen lukenut niin tarkkoja ja yksityiskohtaisia kuvauksia nuoren miehen heräävästä seksuaalisuudesta ja sen ristiriidoista kirkon paineissa.
Kirjan lopun kuvaus paluusta lapsuuden maisemaan etäännyttää lukijan siitä ja tuo tilalle muistelevan ja kirjoittavan kirjailijan. Tapa, jota kirjoittaja käyttää jatkuvasti teoksessa Sefarad ja yhtä onnistuneesti. Tuossa onnistumisessa on niin paljon taitoa, että sen voi saavuttaa vain todella taitava ja lahjakas kirjailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti