Tämä kirja poikkeaa kahdesta aiemmin suomennetusta Tokarczukin kirjasta. Ne olivat kertomuksia pienestä puolalaisesta kylästä ennen ja jälkeen maailmansotien. Tämä kirja taas on nykyajassa, tai ajaton, eikä tästä löydä sellaisia maagisen realismin jaksoja kuin noista aiemmista.
Kirjan sitoo yhdeksi vaeltaminen, matkustaminen, muuttuminen. Lähimmät luvut ovat muutaman rivin, pisimmät tarinat kymmeniä sivuja, tosin useisiin osiin jaettuna ja eri kohtiin sijoitettuina. Yksi tarina kertoo anatomisten preparaattien historiaa ja nykytilaa, ketäpä eivät olisi kiehtoneet niin anatominen teatteri kuin modernit plastinoidut näyttelyesineet. Toinen tarina on aviomiehestä, joka kadottaa vaimonsa ja poikansa muutamaksi päiväksi Kroatian lomallaan, eikä pysty hyväksymään hallinnan tunteensa menetystä. Yksi tarina kertoo moskovalaisessa perheen äidistä, joka musertuu talouden ja sairaan poikansa hoitotaaakan alle ja pakenee Moskovan metroon päiväkausiksi. Yksi tarina kertoo biologista joka palaa kotimaahansa Puolaan vakavasti sairaan nuoruuden rakkautensa pyynnöstä toteuttamaan tämän eutanasian. Koko ajan ollaan matkalla, paljon asemia, lentoasemia ja matkalla olevia ihmisiä.
Tämä kirja on erilainen ja tuo mieleeni Rachel Cuskin trilogian viimeisen osan. Tässäkin satunnaiset kohtaamiset pilkkovat ja vievät tarinaa ja päähenkilöstä kerrotaan vain vähän tai ei ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti