lauantai 17. lokakuuta 2020

Timo K. Mukka, 1970: Kyyhky ja unikko, 112 s. WSOY.

 Tämä viidenkymmenen vuoden takainen ahdistava arktisen mielettömyyden kuvaus on edelleen luettava. Keskeiseltä sisällöltään se ei ole vanhentunut ellei sellaiseksi lueta tarinan ylenmääräistä traagisuutta suhteessa vähään tapahtumiseen. Eri asia on menisikö tällainen tarina enää tänä päivänä, metoo-liikkeen ja (poliiisi)väkivallan vastaisuuksineen, enää läpi kustantajan seulasta. Tässähän keski-ikää lähestyvä alkoholisti pedofiilierakko raiskaa ja tappaa raskaanaolevan lähes alaikäisen tytön.

Pieneen tilaan on sullottu paljon mielen tapahtumista ja vähän ulkoista. Etelässä epäonnistuneen opettajaopiskelijan ja alaikäisen tytön epätoivoinen rakkaus ja toisen miehen raskauden ja tytön elämän lopettaminen on kuvattu etupäässä toisessa todellisuudessa ja varsinainen verityö jää lähes kuvaamatta.

Teos on kuulemma klassikko ja varmaan sellaisena puolustaa paikkaansa menestyksellä, mutta ei sen lukeminen sisällön karmeuden vuoksi mikään nautinto tai auvoisa kokemus ole.

Ei kommentteja: