sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Hassan Blasim, 2019. Allah 99, 328 s. WSOY, isbn 9789510434086

 Olen kovasti yllättynyt tästä kirjasta ja kirjailijasta. Että Suomesta löytyy näin taitava ja anarkistinen ateisti muslimi, joka kirjoittaa hulvattomasti kaikista niistä asioista, joista arabiankielellä ei yleensä kirjoiteta tähän tyyliin: seksistä, juopottelusta ja jumalasta.

Teos koostuu kirjoittajansa alter-egon, eläinlääkärikirjailijan, tekemistä haatatteluista ja vastaanottamista sähköpostiviesteistä, joiden lähettäjän suhde  eläinlääkärikirjoittajaan paljastuu vasta kirjan lopussa. Lisäksi kirjan lopussa paljastuu, että viestit ovat aitoja ja niiden lähettäjän oikea henkilöllisyys kerrotaan ja viesteissä paljon käsitelty kirjailija Cioran, jota lähettäjä on tuskallisesti kääntämässä, onkin oikea kirjailija, jonka tekstejä ei tosin juurikaan ole saatavilla suomeksi. Viestit ovat pieniä suvantoja hulvattomien tarinoiden koskessa ja samalla reflektoivat kirjoittamista ja kirjallisuutta samalla kun motivoivat vastaanottajaa jatkamaan kirjoittamista.

Haastattelut hyppivät paikasta ja ajasta toiseen ja lukijaa pudotellaan kärryiltä oikein urakalla, mutta hauskaa on kuin linnanmäen vuoristoradalla, menoa eikä meininkiä. Tämä pitäisi kaikkien mamu-myönteisten ja ennen kaikkea -vastaisten lukea.

Ei kommentteja: