Tämä on kertomus Mirjasta, joka syntyy saareen kalastajapariskunnalle. Vanhemmat ovat linkolalalisia, jotka ovat syystä tai toisesta erakoittaneet itsensä pois yhteiskunnasta. Mirja kasvaa luonnon keskellä ja isänsä opetuksessa. Elämä muuttuu, kun Mirja lähtee kaupunkiin, jossa yrittää opiskella ja saada ystäviä. Seurustelua ja seksiä on monenlaista, mutta lopulta Mirja päätyy tummaihoisen muslimin vaimoksi ja burkhaan.
Kerronta on villiä ja aistivoimaista ja tuo mieleen Mukan syntisen laulun. Saarielämän kuvaukset voisivatkin kuulua arktisen hysterian genreen. Kaupunkielämä ehkä ei niinkään. Tekstissä on varmasti paljon allegorioita, symbolisia ja metaforisia tasoja, mutta niiden tavoittaminen vaatisi toisen lukukerran. Eka kerran jälkeen juttu jäi vielä aika sekavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti