perjantai 21. tammikuuta 2022

Sirpa Kähkönen, 2014. Graniittimies, 334 s. Otava. isbn 9789511280972

 En ole lukenut Kähkösen Kuopio-sarjaa, joka ainakin tämän kirjan liepeen mukaan on sekä yleisön, että arvostelijoiden kiittämä (mikä harvinaisuus!?). Kuopiosta tämä kirja on eräänlainen sivupolku. Oletan, että kirjan päähenkilöt, Suomesta paenneet punaiset, ovat jollain tavalla Kuopion suunnalta peräisin, joten tämäkin voisi olla osa Kuopio-sarjaa?

Taustatyöt näyttävät hyvin tehdyiltä. En minä ainakaan havainnut virheitä historiallisissa faktoissa, vaikka mieleni aluksi protestoikin hyvinvointia ja idylliä, joka näytti alun kurjuuden jälkeen henkiklöiden elämään kehittyvän. Mutta se olikin vain NEP-kauden tilapäinen poikkeama ja lopusssa stalinistinen valtioterrori näyttää rikinkeltaiset raateluhampaansa kaikessa kauheudessaan, eikä kirjan henkilöistä monikaan tuolta terrroirikoneelta säästy. Ne, jotka näyttävät säästyvän, osoittautuvat salaisen poliisin riveihin hakeutuneiksi tai aina siellä olleiksi.

Karmea kirja, jonka pääkuvio on tuttu, mutta johon on kudottu uskottavat hahmot, jotka eivät ole liian yksiulotteisia.

Ei kommentteja: